Torstaina lähdimme kohti Lakeuksia. Aamulla kokosin tavaroita valmiiksi eteiseen, että pääsemme lähtemään heti töistä kotiuduttuani. Freyja kävi kantoboksissa katsomassa ja tuli hetken kuluttua perässäni keittiöön kovin hämmentyneen näköisenä. "Eikö me vielä lähdetäkään mihinkään?" Bussimatkasta ensimmäiset 15 min meni miukuessa - loput 5 min täydessä hiljaisuudessa. Freyjalla siis. Juna-asemalla riitti katseltavaa eikä mitään hätää ollut, paitsi siinä vaiheessa, kun meille seuraa pitänyt ystäväni lähti pois. Juna oli reippaasti myöhässä, mutta sehän on normaalia. Matkaseuranamme oli keski-ikää lähenevä salkkumies. Freyja nukkui koko matkan. Itsekin yritin, mutta aamulla alkanut kurkkukipu ja tukkoisuus vain tuntuivat vain pahenevan.
Seinäjoella meitä oli kyyti odottamassa. Alkumatkasta kuului vielä pieniä kiljahduksia kantoboxista, mutta uni voitti pienen matkustajan. Vanhempieni luona riitti monenlaisia uusia hajuja, mutta äkkiä neiti sopeutui uuteen paikkaan. Hiekkalaatikon kanssa meidän piti vähän harjoitella, koska kotonani oli Cassiusta. Freyja kävi nimittäin jossain vaiheessa iltaa vääntämässä tortut vanhempieni sänkyyn. Tietysti syytä saattoi olla myös päiväpeitolla, joka hämäännyttävästi näyttää hiekalta tai sen kaltaiselta. Toimituksen jälkeen vein Freyjan jälleen kerran hiekka-astialle ja sinne pisut sitten tulikin. Loppukyläilyn ajan hiekka-astia oli sille tarkoitetussa käytössä.
Leikkikavereista ei ollut puutetta, koska isäni tykkäsi viihdyttää karvapalleroa. Edellisenä päivänä oli myös tullut Zooplussan tilaus, jonka tilasin suoraan vanhempieni luo. Sieltä tuli mm. tämä, aiemmassa postauksessa mainitsemani hiekka-astian edusmatto, herkkuja ja paljon muuta!
Suurta viihdettä löytyi myös ikkunaruudun toiselta puolelta. Eri kokoisia ja erinäköisiä tirppoja
kulki pihallamme ja olihan siellä yksi pulska koiruli, joka tuijotti
Freyjaa takaisin ikkunasta.
Perjantaina oloni meni vain kurjemmaksi ja kuumetta ei kuulunut, ei näkynyt. Lämpöilyä oli senkin edestä ja se sahasi edes takaisin. Sunnuntaina menin käymään lääkärissä. Lääkärinplanttu oli myös tamperelainen, viimeistä vuotta opintojaan tällä erää suorittava. Kovin huvittuneita olimme tilanteesta, jotta tänne periferiaan asti tulla lääkärin jututettavaksi. Tähän päivään asti hän pystyi antamaan sairauslomaa, mutta ei tässä ehkä enempää olisi tarvittukaan - onneksi. Ääneni on edelleen tukkoinen, mutta olo ihan hyvä.
Kotiinpaluun teimme eilen ja se sujui ongelmitta. Tosin, menomatkalla kohti Seinäjokea ilmassa alkoi leijua paha haju. Freyja oli käynyt kyllä pienemmällä hädällä juuri ennen lähtöämme, mutta ei sen enempää. Kiireellä otin kissan pois boxista, ettei likaisi itseään, mutta boxi oli puhdas. Mitä ilmeisimmin kyseessä oli vain haiseva tuhnu. Asemalla sain taas juttukaverin ja Freyja ihastelua osakseen. Pieni ääni herättää huomiota paikassa kuin paikassa. ;) Matkaseuraksemme saimme suomen pystykorvan ja rottweilerin risteytyksen eli mustan pystykorvan. Koiruli oli kiltti kuin mikä ja tottunut kissoihin. Freyja näki matkakaverinsa vasta saavuttuamme Tampereelle, koska matka meni hänellä jälleen nukkuessa. Vähän piti pahalla silmällä ja sähinänä säestyksellä katsoa kilttiä koirua. Kotiin kun pääsimme, Freyja oli niin kuin ei oltaisi poissa oltukaan!
Raapimistynnyrin funktio on alkanut pikku hiljaa selvitä ja onnistumisista palkitaan. Cosman kuivatut makupalat maistuvat hyvin, vaikka palalla täytyykin aina aluksi leikkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti