Raapimistynnyrin korkeuksista on hyvä tuijolla parvekkelaseista pihalle. Siihen voi myös teroittaa kynsiä ja piiloutua onkaloihin. Uusin käyttömuoto on nukkuminen.
Raapimispuu odottaa edelleen Itellan postikonttoriin pääsyä. Vuorotyöläisten yhteisen ajan löytäminen on toisinaan haasteellista... Tilanteet kun voivat muuttua yhtäkkiä. Oikea raapimispuu kuulemma tuodaan ihan kotiinkuljetuksena. Mietin, että ottaisikohan postipoika tuon täällä majailevan paketin matkaansa, koska se kuitenkin on asiakaspalautus.
 | ||
| Nukkumistyyli on vapaa. |
Liekö
kesäaikaan siirtyminen aiheuttanut tässä taloudessa uneliaisuutta. Itse
olen aina ollut aamuvirkku. Jotkut tutkijat väittävät, että keskoset
ovat muita aamuvirkumpia. Kotipuolessa kun kävimme viime viikolla, olin
jo klo 07 jälkeen menossa koiran kanssa juoksulenkille.
Tuntuu hyvältä, että vihdoin ja viimein valon määrä on alkanut lisääntyä. Kevätistutuksia olen kovasti haaveillut, mutta taitaa jäädä ohransiemeniin ja yrtteihin tuo puutarhanhoito. Parvekkeella on kesäisin niin tuskaisen kuuma, että tuskin edes kaktus selviäisi hengissä. Postineiti toi männäviikolla Viherpihan. Kyseisessä numerossa sattui olemaan magnolioista. Ostin viime syksynä tarhamagnolian, Leonard Messel -nimisen lajikkeen. Talvehtiminen tapahtui kotipuolessa, lämpimässä varastossa. Ensi kuussa sen voisi käydä istuttamassa mökille. Toukokuussa sen pitäisi kukkia. Viime syksy oli kovin lämmin, joten magnolia pullautti muutamat silmut. Mutta ei niille mitään ole talven aikana tapahtunut. Viime vuonna istutin mökille rusokirsikan. Syksyllä se loimusi tulipunaisissa lehdissään. Saa nähdä yllättääkö sekin kukkaloistollaan. Olen myös haaveillut toisestakin magnoliasta, sihteerikkömagnoliasta nimittäin. Nimi itsessään aiheutti hilpeyttä entisessä konttorirotassa. Kukat ovat kerrassaan upeita tuossakin lajikkeessa.
 |
| Välillä toki on syytä käydä tarkistamassa onko ruokapurkinavaaja tehnyt blogipäivityksiä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti