Alku aina hankalaa...

Ensimmäinen näyttelyviikonloppu on takana. Lauantaiaamuna herätyskello pirahti soimaan klo 03. Tunnin kulutta meitä tuli noutamaan taksi ja kuski joka kyyditsi meidät rautatieasemalle. Freyja piti perinteiset alkumöykät niin autossa kuin junassa. Sen jälkeen hän tyytyi katselemaan kissakavereita - äitiään Pippiä ja hoitotäti Namua- ja nukkumaankin ehti hetkittäin. Helsinkiin saavuimme vähän enne klo 07. Kamppeet kasaan ja karavaanimme lähti kohti Messukeskusta. Matka ei ollut pitkä, mutta sitäkin hikisempi. Aikaisia tipuja oli muitakin kuin me. Ensimmäisenä oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus. Eli eläinlääkärit velloivat vähän kissoja ja katsoivat suuhun ja tarkistivat, että rokotukset olivat kunnossa. Seuraavana vuorossa oli ilmoittautuminen. Menomatkalla selvisi, että olin ilmoittanut Freyjan väärään väriluokkaan, joten kovalla tohinalla piti käydä asia korjaamassa.

Seuraavana oli vuorossa näyttelyhäkkien sisustaminen ja pian kissat pääsivätkin häkkeihinsä. Seuraavaksi kävimme katsomassa milloin meidän vuoro olisi mennä tuomarille esiintymään. Freyja kuuluu äitinsä kanssa samaan väriluokkaan, joten heillä oli sama tuomari molempina päivinä. Lauantaina arvostelevana tuomarina oli varmaankin kaikille uusi tuttavuus, norjalainen Christin Lütken. Erittäin perusteellinen ja mukava tuomari. Teki seikkaperäisen selevityksen kaikesta.

Allekirjoittanutta jännitti ihan tolkuttomasti ja sen kyllä näkee naamasta. Freyjalla silmät olivat myös teevadin kokoiset koko viikonlopun, mutta uteliaisuus kuitenkin voitti joka kerta. Meidän kanssa oli kisaamassa komea ruotsintuontipoika, joka vei värin parhaan voiton. Vaikka hetken tuomari pohtikin kummanko valitsisi.

Tässä muutama lainaus arvostelusetelistä: "Sweet & gentle babygirl with ex lenght & promising bonestructure." "Ex. promising profile & forehead, ex. triangle & lenght." "Very sweet baby girl!" Arvostelutulos oli Ex1.

Näyttelyn päätyttyä karavaanimme matkasi Messukeskuksen toiselle puolelle kohti hotellia. Koko pytinki piti kiertää, läpi ei saanut mennä. Matka ei ollut pitkä, mutta tuntui paljon tuskaisemmalta kuin aamuinen rykäsy juna-asemalta Messukeskukseen. Eipä juurikaan tullut syötyä päivän aikana. Reissuissa olen tosi huono syömään ja saati nyt kun oli monenlaista uutta, en vaan tajunnut ruokkia itseäni. Onneksi nukkumaan ei tarvinnut mennä tyhjin vatsoin, melkeinpä repeävin sellaisin.

Pippi-äiti

Pikku-Pippi eli Freyja

Sunnuntaina näyttelyhommat jatkuivat. Aamusta olimme Norjalaisen metsäkissayhdistyksen kokouksessa kuulemassa viimeisimmät kuulumiset. Ilmoittautuakin muistettiin näyttelyyn, vaikka viime tinkaan meinasi jäädä. Sunnuntaina arvostelevana tuomarina oli venäläinen Elena Zagorskaya. Tällä kertaa värin parhaassa meillä oli seurana lauantaisen pojan lisäksi kaksi pentuluokkaan kuuluvaa. Oikein ihastuttavat sisarukset. Mitään jakoa tälläkään kertaa ei ollut, mutta mukavat arvostelut Freyja sai.

Lainauksia arvostelusetelistä: "Triangular form - where all sides are equall, ex. profile, ex. forehead, ex. chin." Silmistä hän toteaa "Ex. form and size. Ex. clean colour." Arvostelutulos: Ex1.

Sunnuntaina kävimme esiintymässä nopeasti PetExpo -messujen vieraille. Kissaliitto kun järjesti eri rotujen esittelyjä ja sinne kaivattiin eri värisiä ja eri ikäisiä metsäkissoja. Karvakansa oli juuri ottamassa hyviä torkkuja, kun joutuivat taas esiteltäväksi. Meidän kanssa näyttelyviikonloppua oli viettämässä Dusty Miller kera omistajansa. Dusty on aiemmasta pentueesta, mutta samaa sakkia ovat kaikki karvakasat.

Freyja otti uudet tilanteet oikein hyvin, vaikka paljon oli opettelemista. Erittäin reipas tyttö! Syliin otin hänet istuskelemaan tämän tästä ja itse osasi hakeutua takaisin häkkiin, kun siltä tuntui. Oikein leppoista kerrassaan. Itsestänikään ei tuntunut niin raskaalta kuin olin aluksi ajatellut. Vaikka tänä aamunahan se väsymys sitten iski oikein kunnolla. Onneksi olin pyytänyt iltavuoroa, jotta sai vähän armon aikaa toeta. Näin iltaa kohti selkeästi olen piristynytkin.

Kissakaravaanimme poistui Messukeskuksesta iltasella ja junamatka tuntui kovin lyhyeltä - ainakin minulle ja Freyjalle - vaikka loppumatkasta neiti alkoikin käydä vähän levottomaksi. Kotiinviemisinä oli ylimääräinen reppu täynnä kissanruokaa. Siellä oli kerrassaan edukkaita tarjouksia. Auto jos olisi ollut käytettävissä, niin mukaan olisi lähtenyt myös mm. reipas määrä kissanhiekkaa - 5kg yhdellä eurolla! Kotiin kun pääsimme, aukaisin heti parvekkeen oven ja Freyja sai touhata siellä toista tuntia, ennen kuin piti lähtä yöunille. Kotona Freyja on ollut jälleen oma hassu itsensä. Tänään täyttelin kesän ja loppukesän näyttelyilmoittautumisia. Ihan hyvä mieli jäi, vaikka ei mitään suurmenestystä saatukaan - eikä sitä kyllä lähdetty hakemaankaan. Ja nyt kun tietää miten Freyjan kanssa on sujunut, niin sitä helpompi mennä seuraavaan.

Nimittäin, pienenä tarkennuksena kerrottakoon, että samaan aikaan järjestettiin Messukeskuksessa monenlaisia muitakin messuja. Yhtenä suurimpana Lapsi -messut. Joten pikkuväkeä vilisi silmissä ihan kiitettävästi.

Kiitoksia Karita, Pippi ja Namu, Jenni-Riikka ja Dusty mukavasta viikonlopusta! 

p.s. Juuri nyt Kis-Kis -karkkipaperi saa kovaa kyytiä lattialla. :)