Suuret paketit

Kevään saapumisen tietää siitä, että tulee sorruttua yhteen sun toiseen asiaan. Olen jo hyvän aikaa vilkuillut uutta tulostinta. Mieliteon kanssa on tullut painittua useampi kuukausi. Onneksi näitä tulee vain kerran vuodessa. Eihän siinä muu sitten auttanut, kun lompsia Pirkkalan Verkkokauppa.comiin ja käydä hakemassa uusi vehje. Taas voi sitten arvuutella kumpiko meistä oli enemmän uudesta rumpsuttimesta innoissaan. Minä vai Freyja. 

Kyllähän se ilta kivasti vierähti uutta tulostinta testatessa. Ehkä parhain asia tässä on se, että minulla on nyt langaton yhteys tietokoneen ja tulostimen välillä! Ainoa huono puoli tuossa masiinassa on se, että tulostuslinjalla vilistää pieni kirkas valo, kun värin suihkutessa paperille. Freyja on kyllä huomannut tämän, mutta toistaiseksi on tassu pysynyt pois välistä. Thor on näyttänyt myös pientä mielenkiintoa elektroniikkaa kohtaan. Suurempia mielenkiinnon aiheita viime aikoina nuorella miehellä on ollut nukkuminen, kasvaminen ja nukkuminen.

Pohjanmaallakin käytiin tiiraamassa lintupaisteja ja ihailemassa revontulia. Ruokapurkinavaajalla vaihtui vapaat sairauslomaan. Olihan tuo selkä jo varoitellut paria päivää aikaisemmin, mutta stoppi tuli torstaina. Kotimatka, n. 50 m, kesti 10 min. Kävelykyky meni jotakuinkin heikoksi. Mutta eteenpäin mennään, vaikka väkisin.

Kotiin palatessamme junan konduktöörinä oli nuori nainen, joka tiedusteli miten ihmeessä saan moisen tavaralastin kuljetettua - ihan noin niin kuin yleensä. Hän jopa tarjoutui auttamaan, kun saapuisimme Tampereelle, jos ehtisi kahden lastenvaunusiirron jälkeen. Yllättävä käänne toki tapahtui jo Seinäjoella, kun pukumies kysyi voisiko hän auttaa kärryjen nostamisessa. Avun otin ilomielin vastaan, koska pahnan pohjimmaisena oli laatikko täynnä palkintoja. Kerroin konduktöörille matkaavamme vähintään kerran kuussa pitkin Valtion Rautateitä ja harvoin apua on omaehtoisesti kukaan tarjonnut. Onneksi omatoimisuutta löytyy. Tampereelle saavuttuamme vaunuumme oli tulossa runsaasti ihmisiä. Kaikki tyytyivät tuijottamaan kuljetuskuormaa, kun poistuimme junasta.

Eilen aamulla ovellamme kävi postipoika. Sama mies, samat kuteetkin taisi olla. Saksan suunnalta tuli suuresti odotettu paketti. Freyja jälleen tiesi, että jotain kivaa paketti sisältäisi. Niinhän se aina on sisältänyt. Kyllähän niistä hiekoistakin iloa on jossain vaiheessa. Hiekan lisäksi tuli hurjat määrät herkkuja sekä Thorille uusia rapinapalloja. Vielä sen kun tietäisi missä on se mystinen paikka mihin ainakin 8 rapinapalloa ovat kadonneet. Tänä aamuna tosin kaksi uutta rapinapalloa olivat nätisti ruokakupin eteen aseteltuna. Josko ne loputkin vielä ilmestyisivät samaan paikkaan.

P.S. Mennessämme Lakeuksille tuli myöhästyttyä ensimmäistä kertaa junasta. Lipunmyynnissä oli n. 30 asiakasta ennen meitä. Kun kello löi puolenpäivän aikamerkin, kolisteli juna raiteilla ylitsemme. Kolmisen tuntia odottelimme seuraavaa junaa. Siitä emme myöhästyneet karvalapsien kanssa, mutta pinna oli kyllä tiukalla muista syistä. Tästä lisää myöhemmin...