Isojen poikien leikit

Thorin aikuistuminen on alkanut pikku hiljaa erilaisin elein ja merkein. Nuorukaisen kiinnostuksen kohteena ovat olleet viime aikoina parvekkeella laulaminen ja Freyjan kiusaaminen. Freyja kylläkin edelleen pyörittelee Thoria kuin kuoriämpäriä, vaikka painoeroa on yli 0,5 kiloa - Thorin hyväksi. Pienen pojan pilkahduksia kuitenkin näkyy silloin tällöin. Äkilliset halipulat ja rapsutuksen tarpeet ovat pysyneet.

Menneenä viikonloppuna käväisimme Savossa tarkastamassa maailmanmenon. Thoria ei näyttelyhommat liiemmin kiinnostaneet, varsinkaan kun sinne piti lähteä ilman Freyjaa. Freyja puolestaan oli innoissaan pakkaamisesta ja kantoboksin ilmestymisestä eteiseen. Pettymys oli suuri molemmille kissoille. Thoria pänni koko reissuun lähtö ja mielenosoitusta riittikin koko näyttelyn ajan.

Tampereen asemalla odotellessamme junaa, kärryttelin laiturilla kohtaan johon lemmikkivaunun oli määrä tulla. Laiturinäytön mukaan lemmikkivaunu sijaitsi viimeisessä vaunussa. Junan saapuessa satuin sivusilmällä huomaamaan, että lemmikkivaunu puksutteli veturin kärjessä. Kovalla kiireellä kärryttelimme Thorin kanssa koko junan pituudelta oikeaan vaunuun. Lemmikkiosastolla riitti kovaäänisiä pikkukoiria ja eläimettömiä matkustajia. Ahdasta tuppasi olemaan ja monenlaista kitinää tuli kanssamatkustajilta jälleen "omista" paikoista. Sanaista arkkuani hieman availin, jotta järki alkaisi pakottaa muidenkin päätä. Itselläni kun ei ollut pienintäkään aikomusta mennä Thorin kanssa koiran viereen istumaan. Junanvaihto tapahtui Pieksämäellä, josta jatkoimme matkaa kohti Kuopiota. Tällä kertaa lemmikkivaunussa oli vähemmän väkeä, mutta sitäkin pahansuisempi schipperke. Kuopioon saavuttua palloilin hetken asemalaiturilla. Ystävällinen asematyöntekijä kertoi, ettei heillä ole hissiä, mutta pitkä luiska kyllä millä pääsisi katutasolle. Taksitolppakin oli hetken hukassa, mutta kenkkumainen taksikuski suostui kuitekin ottamaan meidät kyytiin. Hotellilla Thor etsi pitkään Freyjaa. Täytyy myöntää, että minuakin harmitti jättää toinen kotiin. Toisaalta tämä oli oppimisen paikka itse kullekin.

Lauantai aamuna Thor olisi mielellään jäänyt hotelliin nukkumaan. Eläinlääkärintarkastus ei paljoa napannut, vaan metsäkissasta kuoriutui tuhatjalkainen. Näyttelyhäkkissä Thor murjotti ja mulkoili verhon takaa minua pahasti. Parempaa mieltä ei meinannut tulla vaikka saikin herkkuja. Thorin tuomarina oli ranskalainen Marc Crastucci. Siinäpä vasta kovaotteinen mies. Thorista tuli jälleen tuhatjalkainen tuomarinpöydällä. Lisävauhtia tassut saivat kuulutuksen alkaessa samaan aikaan, kun pääsi pöydälle. Tuomarin käsittelyn päätyttyä Thor istui pöydällä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Hyvät arvostelut poika kaikesta vikuroinnista huolimatta sai ja sai ensimmäisen sertinsä. Värin parhaan valinnassa Thor oli rauhallinen siihen saakka, kunnes tuomari tuli suuret kourat sojossa Thorin päätä kohti. Pienenä bonuksena runsas käsidesin haju, joka otti jo allekirjoittaneenkin hengityselimiin. Silmänräpäyksessä Thor veti itsensä suppuun ja alkoi rimpuilla. Tuumasin itsekseni, että meidän näyttelypäivä taisi olla tässä. Tuomari olisi ottanut pojan myös tuomarin parhaan valintaan, mutta kävin ilmoittamassa, että pärjäävät siellä varmasti ilman meitäkin. Loppupäivän Thor sai keskittyä olennaisimpaan osaan näyttelyssä eli nukkumiseen.

Lainauksia arvostelusetelistä:

Pää: Large with a nice profile. Chin could be firmer.
Yleisvaikutelma: He still needs time to become a fine boy.
Arvostelutulos: Ex 1, CAC

Thor sai suuren ruusukkeen. Moisen kokoista ei täältä vielä löytynytkään. Ruusukkeiden takia olisi varmaan pitänyt ottaa Freyjakin mukaan kisaan.

Hotellilla Thor oli sitä mieltä, että olen maailman ihanin nainen. Koko päivän edestä pojalla riitti kehräystä, leipomista ja pusuja. Yöt menivät enemmän tai vähemmän nukkuessa, koska Thorillahan riitti virtaa. Varsinkin hotellihuoneen nojatuolin kynsimiseen.

Sunnuntaina Thoria kenkutti jälleen, kun piti mennä boksiin. Matkanteko alkoi ennen puolta päivää. Jälleen samat kuviot kuin mennessä. Pienenä erona toki se, että asemaa lähestyessä vastaan tuli poliisiauto. Partio teki U-käännöksen ja lähti ajamaan perässämme. Poliisisaaton saimme Thorin kanssa ihan junalaiturille asti. Mahdoimmeko olla niin arvovaltaisia vieraita vai olikohan omistaja sen verran epäilyttävä näky Savossa. Tietääkseni itselläni ei ole hakuakaan päällä. Jonkin ajan kuluttua saapui savolaisrouva joka ihmetteli minulle suureen ääneen kissanruokamainoksia. Miksi niistä tehdään niin hienostuneita ja minkä ihmeen takia makuvalikoimaa pitää olla niin paljon. Nehän ovat vain kissoja. Viikonlopun aikana tuli tavattua myös muutamia uusia ihmisiä. Junassa kanssamatkustajia oli nyt huomattavasti vähemmän kuin tullessa. Ja harvemmin tulee matkustettua punatukkaisen, samalla alalla työskentelevän ihmisen kanssa joka oli kotiutumassa myös samaisesta näyttelystä, eri rotua edustavan, kissansa kanssa. Kyllähän meillä puheenaiheita riitti koko 3,5 h ajaksi. Se vielä mainittakoon, että tällä kertaa sain mennessä ja palatessa junaan mennessä ja poistuessa nostoapua. Ehkä en sittenkään heitä vielä toivoani ihmisten avuliaisuudelle. Apua toki tuli saatua muutenkin matkan aikana. Kiitokset jälleen kerran asianomaisille!

En osaa kuvailla sitä tunnetta, kun junasta astuu Tampereen asemalle. Reissussa on oikein mukavaa olla, mutta yhtä mukavaa on tulla kotiin. Kotiovelle kun tulla kolistelimme, Freyja tuli katsomaan korvat vinossa ketä tänne nyt tunkee. Viikonloppuna käynyt hoitotäti ei Freyjalle niin kovin tuttu ollut, mutta hyvin heillä oli mennyt. Kumpikaan ei ollut saanut suurempia traumoja. Freyja kulki Thorin perässä pitkän aikaa ja varmisteli, että onhan tuo se sama poika joka meillä on asunutkin. Iltaa kohti mennessä kahden matkaajan väsymys alkoi purkautua. Freyjalla puolestaan riitti iltahepulia meidänkin puolesta. Taisi olla onnellinen, että lauma oli jälleen koossa.

Suuret kiitokset jälleen kaikille mukana olleille! Uudet kujeet jälleen parin viikon päästä.