Keväällä

Viikot näyttävät pyyhkivän ohi ja kevätkin taitaa keikkuen tulla. Tosin pari päivää sitten satoi lunta ja olenhan parhaillani talvilomalla, joten suksien kaivaminen vintiltä olisi sopinut ajankohtaan oikein hyvin. Viimeisimmän blogikirjoituksen jälkeen elo ja arki on mennyt suurin piirtein samaan tapaan. Nyt kuitenkin alkaa vaikuttaa siltä, että tasaisempaa aikaa olisi luvassa. Tai sitten luulen vaan.

Thor siirtyi jokin aika sitten hopeisten kastraattipoikien kerhoon. Eräänä sunnuntai-iltana palatessani reissusta minua odotti puolittain kustu (onneksi ei juosten kustu) olohuone. Seuraavana päivänä aamulla ensimmäisenä näpyttelin tutun eläinlääkäriaseman numeron ja varasin nuorukaiselle salvuulle ajan. Aika monta varoitusta meidän taloudessa saa saada ennen kuin toimenpiteisiin ryhdytään. Tämä oli Thorille se viimeinen. Tämä lyhytkestoinen operaatio saatiin jo seuraavalle päivälle. Nyt ei kiristä hermo kollilla eikä omistajalla. Thorista on tullut jälleen todella kiltti ja pentumainen. Kuulemma painon pitäisi nousta hyvinkin nopeassa tahdissa, mutta moista ilmiötä ei ainakaan vielä ole ollut havaittavissa. Thor on lähinnä kasvanut kokoa. Samaan syssyyn meni kissojen ruokavalio uusiksi. Eläinlääkärimme oli sitä mieltä, ettei Thoria vaivaa vain yksi ruoka-aineallergia/yliherkkyys, vaan oireilee jollekin muullekin. Joten, kokeilemme nyt viljatonta ruokavaliota. Toinen kissalääkäri kertoi, että nykytiedon mukaan verikorvan aiheuttaa yliherkkyys. Ympyrä on siis sulkeutunut. Ohuestihan tämä(kin) asia harmittaa, koska kissojen ruokakaappi meni nyt uusiksi. Viljaa sisältävää kuivaruokaa on varastossa monen monituista kiloa. Mutta toisaalta, en ole nähnyt koskaan viljaa syövää villikissaa. Mitä nyt Toni-Tiikeri aamupalahiutalemainoksessa.

Freyja odottaa aamupalaa.

Freyjalla on kaikki ennallaan, niin kuin normaalilla kissalla kuuluukin. Nukkuminen, syöminen ja parvekeulkoilu ovat elämän pyhä kolminaisuus. Tälle keväälle neiti on pyydystänyt jo kolme kärpästä. Kovin aikaisin kärpästyskausi alkoi, toivottavasti myös jatkuu myöhään.

Emäntäväellä sen sijaan kevät meinaa tehdä taas temput. Sormet syyhyävät tekemisen ääreen. Kivikylässä itsensätoteuttaminen vaan on kovin huonoa tällaiselle käsillä tekijälle. (Pihatyötkin kun rajoittuvat kerrostaloyhteisössä muutamaan amppelikukkaan ja haravointiin.) Pakkohan se on tänäkin vuonna myöntää. Taas se meinaa lähteä käsistä. Nimittäin se talovanhuksen hankinta. Myynnissäkin niitä olisi, siirrettävistä hirsikehikoista lähtien. Pohjanmaalla on paljon surullisen näköisiä talovanhuksia, jotka kaipaavat henkiin puhaltamista. Jos edes yhden onnistuisi pelastamaan, kun vasarakin ja moni muu työkalu pysyy kuitenkin käsissä. Toisaalta olisiko järkevämpää ostaa nykytekniikalla rakennettu passiivitalo joka hajoaa käsiin vuosikymmenien saatossa. Joka tapauksessa kaksi asiaa on varmoja: konkurssi tulee joka tapauksessa, avioero ei. Niin ja piti vielä kertoa, että Thor on kova remontoimaan, mutta ei kyllä pääse mukaan taloprojektiin...