Kotiottelu - ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan

Lauantai-aamuna reippailtiin taksin kyydissä kohti Pirkkahallia. Bussi tai siis tamperelaisittain nysse-matka ei  houkuttanut millään tapaa, koska matka-aikaa tuhraantuisi reipas tunti. Ns. yksityisautoillen matkaan meni n. 10 min. Naiskuski oli oikein iloinen saadessaan vuoronsa ensimmäisiksi matkalaisiksi tämän näköistä väkeä. Oli kovin kiinnostunut kissa-asioista, niin kuin monet muutkin taksikuskit aiemmilla pirssikyydeillämme. Eläinlääkäri kehui Freyjan hyvin käyttäytyväksi neidoksi, kun ei yhtään arastellut. Itse kyllä huomasin miten neidin korvatupsut hieman tutisivat kun oltiin taas uudessa paikassa.  Sisustushommia harrastettiin uusien verhojen kanssa. Verhot toki testattiin ja saivat hyväksymisen jo kotioloissa. Oli myös helpottavaa huomata, että paikalle oli tullut myös Helsingin näyttelyssä tavattuja uusia tuttuja.

Arvosteltuun mentäessä pieni perhoslauma myllersi vatsassani. Onneksi sitä ei kestänyt kauaa ja olihan meillä kavereina kokeneemmat Jupiter Five kera omistajansa Matin. Vaikka Jupi oli kyllä aika ujo, vaikka onkin iso poika jo! Tuomarina oli tanskalainen Annika Billing. Varsin vähäsanaiseksi jäi palaute. Kielimuuri ei ollut ongelma. Kuitenkin odotin vähän enemmän mielipiteen kertomista ääneen. Kirjallinen tuotanto oli myös yhtä niukkaa. Ei siinä, kukin tyylillään. Värin parhaassa meidän kanssa oli Helsingissäkin ollut poika sekä pentuluokasta tyttö ja poika.  Lainauksia arvostelusetelistä: ” Ex profile, fine triangular shape.” ”Sweety.” Arvostelutulos: Ex1.

Freyja olisi aika ajoin tahtonut lähtä tutkimaan Pirkkahallia itsekseen. Häkissä aika kävi välillä pitkäksi, eikä sylissäkään ollut kiva olla. Iltapäivällä käytiin katsomassa pikkuveljeä, Rikua. Velipoika oli hirvittävän mielenkiintoinen katseltava, kun nukkui. Paljon riitti myös jännittäviä hajuja. Jossain vaiheessa Riku heräsi torkuiltaan ja niinpä alkoi siskokissa pitää kunnon jöötä. Vähänkin jos Riku liikahti, komensi Freyja lähes puolet suurempaa veljeään. Samanlaista komentoahan Freyja piti tammikuussa rex-tytöille. Freyjaa kovasti kyllä harmitti, kun lähdettiinkin omaan häkkiin takaisin.

Näyttelynpäivän päätyttyä soittelin taksia noutamaan rättiväsyneen kaksikon. Taksimatka osoittautui elämäni erikoisimmaksi. Ensinnäkin kuski lähti ajamaan väärän suuntaan, noin 10 km kaiken kaikkiaan. Onneksi taksamittari pysäytettiin siihen asti, kunnes olimme oikealla suunnalla. Kääntymismahdollisuutta ei kovin äkkiä ohitustiellä tarjoutunut, joten siksi tuli pitempi lenkki. Sen verran mitä on tullut taksareiden kanssa oltua tekemisissä, ovat he leppoista ja huumorintajuista porukkaa. Taksimiesten ammatissa taitaa kuvio mennä tyypilliseen asiakaspalvelualan tapaan, asiakas vuodattaa ja kuski kuuntelee. Nyt tilanne oli päinvastainen. Olin jokseenkin tyrmistynyt, kun eronnut, keski-ikäinen mies alkoi kysellä miesasioistani, olenko naitu neiti, jne. ja alkoi avautua uudesta parisuhteestaan. Hän myös kertoi avoimesti mielipiteensä minun elämäntilanteestani: tämän ikäisen naikkosen varmaan olisi syytä alkaa vakiintua ja hankkia oikeaa jälkikasvua – ei tuollaisia karvaisia vain. (Samasta aiheesta sain kuulla kommentteja äitienpäiväviikonloppuna.) Ja reippaana miehenä hän tiedusteli ikääni. Ihan hyvin tiedän olevani lähempänä kolmeakymmentä ikävuotta kuin kahtakymmentä, vaikka vakioveikkaus meikäläisen iälle onkin ollut 22-vuotta. Jonkinlaista lohtua hän kuitenkin sai siitä, kun kerroin joskus olleeni pitkässä parisuhteessa. Tämähän tietysti poiki kasan lisäkysymyksiä.  Kun auto kaarsi kotipihaan, huokaisin hiljaa mielessäni helpotuksesta. Lopuksi kuski halusi vielä tietää onko hiusvärini aito ja kertooko se jotain persoonallisuudesta. Eihän tämä aito väri ole ja persoonallisuudesta se ei välttämättä kerro yhtään mitään.

Vielä piti iltaa vasten jaksaa raahautua kauppaan. Freyja sai ulkoilla parvekkeella koko illan. Minä puolestani makasin sohvalla katsellen televisiota. Sänkyyn raahauduin yhdeksän kieppeissä – niin kuin normaalistikin, jos aamuvuoroon olen menossa. Jonkin verran ajatuksissa pyöri arvostelussa käynti. Onneksi joku pölläytti ison määrän unihiekkaa allekirjoittaneen silmille ja tiedoton tila kesti aamu 06 asti.

Sunnuntai-aamu alkoi hankalasti. Freyja osoitti mieltään ja oli selkeästi sitä mieltä, että saisin ihan keskenäni mennä arvosteltavaksi. Saatuani kiukuttelevan ipanan kantoboxiin, soittelin jälleen taksikeskukseen. Hiljaa mielessäni toivoin, ettei ainakaan sama kuski olisi noutamassa. Ei ollut ei, mutta tällä kertaa vuorossa oli vähän yli 30-vuotias mies, jolla riitti kaksimielisyyttä jutuissaan.  Eipä siinä, kyllä meikäläiseltä huumorintajua löytyy, mutta joskus sitä miettii ajattelevatko ihmiset missä ja kenelle huumoria ja sen alalajeja viljelevät. Tietysti ”vikaa” voi olla minussakin, kun olen sen verran emansipoitunut naaras. Ihan en viitsinyt pistää samanlaista rähinää päälle kuin Freyja edellisenä päivänä.

Näyttelypaikalla Freyjan huono tuuli jatkui. Kaikenlaisia temppuja piti keksiä ja mikään ei kelvannut. Siipi maassa käveleskelin pitkin näyttelyhallia ja otin päivän suunnitelmaksi sen, että kunhan arvostelu olisi ohi, käyttäisin Freyjan eläinlääkärillä joka otti verinäytteitä Hannes Lohen kissojen geenitutkimusta varten. Sen jälkeen olisimme vapaita lähtemään kotiin. Asiat eivät kuitenkaan menneet ihan suunnitelmien mukaan… 

Kysyin parilta uudelta tuttavuudelta oliko heillä kokemusta Freyjaa arvostelevasta tuomarista. Onneksi sain kuulla hyvää palautetta kyseisestä norjalaisesta. Kun arvostelun aika tuli, Freyja oli edelleen levoton. Yksi iso osasyy olivat pienet juoksevat ihmislapset lähiympäristössämme.  Pikkuväkeen, kun Freyja ei ole vielä ns. kotioloissa törmännyt kertaakaan. Nostin kissan pöydälle. Odotukset olivat, että ainakin saadaan Ex1, ei muita kilpakumppaneita ollut tälläkään kertaa. Norjalainen Geir S. Edvardsen teki perusteellista työtä, kertoi laaja-alaisesti arvionsa tytöstä – joka käyttäytyi vieraan nähden mallikkaasti. Kertoi olevansa iloinen, että näki pitkästä aikaa ison naaraan ja pyysi laittamaan Freyjan tuomaripöytien vieressä olevaan häkkiin odottamaan värin parhaan valintaa. Tein työtä käskettyä. Hyvä ratkaisuhan se sinänsä oli, että neiti sai muuta tekemistä, kun riitti uusia hajuja mitä haistella. Tässä välissä Edvardsen kävi jututtamassa maanmiestään, Raymond Alessandro Saetrea viereisessä pöydässä ja katselivat häkissä olevaa Freyjaa ahkeran ajatustenvaihdon saattelemana.

Herrat Edvardsen ja Saetre kera Freyjan paneelissa.

Kun värin parhaan valinta koitti, olin hieman hämmentynyt, koska läsnä oli vain kaksi kissaa. Freyja sekä aikuinen uros. Norjan mies oli tehnyt jo päätöksensä arvosteluissa ketkä haluaisi VP:n. Tässä vaiheessa edelleen odotin kotiinpääsyä mahdollisimman pian. Mutta olin väärässä. Herra Edvardsen valitsi Freyjan värin parhaaksi. Haaveet kotiinlähdöstä siirtyivät taas muutamalla tunnilla. Vein Freyjan häkkiin ja lähdin taas kuljeskelemaan pitkin hallia. Mieli oli jo hieman valoisampi, koska tuomari täytti toiveeni eli antoi palautetta joka osa-alueelta. Huolta tosin aiheutti se, miten Freyja jaksaisi tuomarin parhaan valinnan, koska kulkemista olisi taas tiedossa.

Edvardsen ja Freyja paneelissa.

Tuomarin parhaan valintaan mentäessä Freyja kiukutteli taas. Kilpakumppaneina meillä oli maine coon poika sekä ragdoll tyttö. Pian olimme kahdestaan cooni-pojan kanssa. Todellisuudentajuni alkoi pikkuhiljaa liukua jonnekin toisaalle. Edvardsen oli tehnyt useaan kertaan kyllä selväksi, että minulla on käsissäni todella lupaava nuori naaras. Ilmeisesti tuo neiti karvapallero oli kuitenkin tehnyt niin hyvän vaikutuksen tuomariin, jotta hän valitsi Freyjan paneliin. Hän myös mainitsi – taas – että tyttö on erinomaisessa näyttelykunnossa ja senkin vuoksi haluaa hänet paneeliin esille. Muistikuvat TP-valintatilaisuudesta ovat edelleenkin hatarat.

Päivä alkoi käydä todella tapahtumarikkaaksi. Jännitystä ylipäätään oli ollut jo aamusta asti. Paneelihäkkiin Freyjan vein odottamaan vuoroaan melkein heti, kun siihen lupa annettiin. Valitettavasti jouduin jäämään suorittamaan esiliinan virkaa, kun molemmin puolin Freyjaa olleet nuoret miehet esittivät kiinnostuksena tyttöäni kohtaan. Jouduin myös toteamaan, että kevät ei ilmeisestikään ollut ohi, koska toinen poika oli hormonihurmiossa. Itsekseni mietin, että kenties kevään loppuminen selittää myös taksikuskien käyttäytymisen. Freyjaa tilanne ahdisti selvästi, vaikka murisi ja sähisi pojille minkä ehti. Paneeliin oman jännityksensä ja ilon toi se, että velipoika Riku pääsi myös paneeliin.  Assistentin hyppysissä Freyja oli oikein kiltti ja jaksoi olla käsiteltävänä – 10 eri tuomaria velloi ja nosteli häntää muutaman minuutin sisällä. Huomasin myös Edvardsenin ja Saertren jälleen keskustelevan Freyjan ääressä jostain. Onneksi sain rakkaan tyttöni pian takaisin omaan syliin ja lähdin viemään tyttöä kohti omaa näyttelyhäkkiä, päässä kolkuttaen myös tieto siitä, että Riku jäi sinne tasatilanteeseen toisen kissan kanssa. Freyja piti minusta tiukasti kiinni silmien ollessa edelleen teevadin kokoiset. Jännitin Rikun ja Jarnon puolesta häkeillä. Ja hienostihan siinä kävi!

Ilme kertoo kaiken?

Voisiko sanoa, että vihdoin alkoi olla odottamani kotiinlähdön aika. Olin ennen paneeliin menoa päättänyt, että en todellakaan ole viemässä Freyjaa verinäytteenottoon tänään, koska päivä oli ollut todella hurja meille molemmille. 

Kotiinlähdön aika koitti. Soitin taas taksin. Hetken jo tunsin helpottunutta oloa, kun kuskina oli kuusissakymmenissä oleva fiksun näköinen mies. Noh, eipä mennyt montaa minuuttia, kun kuski oli johdatellut keskustelun parisuhde-perhe –akselille…. Sanoin kyllä hänelle, että minkähän takia olen keskustellut samoista aiheista eilisen kuskin kanssa… Onneksi sain pidettyä suuni kiinni, enkä ihmetellyt ”mikä [tähän vapaavalintainen voimasana] teitä miehiä vaivaa?”. Tällä kertaa sentään mentiin nopeinta reittiä kotiin. Kotiin päästyämme avasin kiireen vilkkaan parvekkeen oven ja aloitin tavaroiden purkamisen. Tiskasin itseni ja otin pari ajatuksia tasoittavaa. Väsy oli todella kova, mutta uni ei tullut. Makasin sängyssä, pimeässä huoneessa tuijottaen kattoa puoleen yöhön asti. Heräilin tämän tästä. Ajatuksissa hurja päivä Freyjan kanssa... Melekonen kotiottelu! Uusia tuttuja tuli tälläkin kertaa ja ylipäätään mukava viikonloppu jälleen. Työasiat jäivät tyystin taka-alalle - yllätys? Onneksi muuten tuli hankittua taksirahat tuossa helatorstaina, kun pyhälisät pyöri...

Tänäänkin on ollut vielä pieniä vaikeuksia asian sulattelemisessa. Enköhän minä tästä tokene. Seuraavassa näyttelyssä onneksi saadaan aloittaa taas ihan alusta. Olen myös huokaissut helpotuksesta, että jälleen on arki ja maanantai. Selviytyminen kuusipäiväisestä työviikosta alkoi tänään.

Ai niin.. Se Edvardsenin kirjoittama arvosteluseteli... Lainaus arvostelusetelistä: Pää: "Ex. shape. Nice triangle. Harmonic." Turkki: "Super quality & prepared.", Kunto: "Ex. Super characteric." Yleisvaikutelma: "REALLY promising & attractive". Arvostelutulos: Ex1 - BIV (Best In Variety), NOM.

Ps. Olen kirjoittanut tätä tekstiä "pari" tuntia, sanoja on yli 1200 (kiitos Wordin). Kiitos, jos jaksoit lukea !