Sairauslomalle ei alkanut näkyä loppua, joten pakkasin romut kasaan ja Freyjan koppaan ja lähdimme katsomaan miltä kevät näyttää Pohjanmaalla. Melkein viikko siellä vierähtikin. Menomatkalla, junassa, otin Freyjan kokeeksi syliin istumaan. Matka sujui paremmin kuin hyvin. Neiti istu ja vuorottain makasi sylissäni koko matkan. Vaunussa oli muutamia kanssamatkustajia - ihmislajia olevia. Vastapäätämme istui vanhempi rouva, matkalla kotiinsa Haaparantaan. Hän oli kissaihmisiä, mutta ei omistanut kissaa. Freyja sai suunnattoman määrän ihailua osakseen. Ja jonkin verran ihmetystä ohikulkevilta ihmisiltä, jotka karvalapsen sattuivat huomaamaan.
 |
| Tyylihuonekalujen testaus menossa. |
Kävimme viikon aikana parissa paikassa esittäytymässä. Freyja tietenkin teki heti tupatarkastuksen ja suorituksen jälkeen valitsi mukavan paikan nukkumista varten. Portaat olivat yksi suuri suosikki. Niissä piti kulkea edes takaisin ja välillä pujotella aitojen pinnojen välistä. Onneksi mitään putoamisia ei tapahtunut. Vanhempieni luona tekemistä riitti - nimittäin juosta edes takaisin talon ikkunoilla. Avara luonto, suorana lähetyksenä, tarjoili taas aimomäärän lintueläimiä, muutaman lajikumppanin sekä tupsukorvaisen ja pörröhäntäisen puissakiipeilijän. Tietysti luonto-ohjelmaan kuului Freyjan oma selostus. Toisinaan hän tuli hakemaan minua katsomaan mitä ikkunassa näkyy.
 |
| Tarkastus suoritettu. |
Freyja oli yhtälailla vanhempieni luona työnjohtajana kuin kotioloissakin. Työn laatu piti tarkistaa lattian lakaisusta patruunoiden puhdistukseen. Kotimatka sujui yhtä hyvin kuin menomatka. Täällä Tampereella kevät näyttää kiiruhtaneen eteenpäin hyvää vauhtia. Tämä viikko vierähtää odottaessa viikonlopun näyttelyä. Tällä kertaa meillä on ns. kotiottelu, koska näyttely järjestetään täällä Tampereella.
 |
| Sopivankokoinen keksipurkki. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti