Takapakkia

Juhannus oli ja meni. Freyja vietti aikaa vanhempieni hoteissa. Minä puolestani aloitin juhannuksen vieton, torstaina, hieman rajummalla tavalla. Vietin sen nimittäin maalaiskollegojen keskellä, laskien samalla vuodeosaston keski-ikää reippaasti. Juhannuskokosta ei ollut tietoa, mutta jonkin sortin juhannussalkoon olin kytkettynä yli pyhien. Samainen juhannussalko piti huolta nesteytyksestä. Kirkasta meni suoraan suoneen ties montako litraa. Päätä sekoittavan tilan tarjosivat kipu- ja pahoinvointilääkkeet. Tiistaina kotiuduin kera molemmat käsivarret täynnä mustelmia. Verisuoneni kun eivät halunneet oikein olla yhteistyössä neulojen kanssa. Syömään olen opetellut nyt uudestaan. Ensin liemillä, sitten soseilla ja tänään ensimmäistä kertaa kiinteää. Parista ruokalusikallisesta annoskoko on noussut jo pariin desiin. Tästä on hyvä jatkaa.

Kovasti hoitajat harmittelivat juhannustani, mutta itse en edes osannut ajatella koko asiaa. Olihan niitä suunnitelmia juu, mutta... Täytyy kyllä kehua palvelun toimivuutta ja liekö jonkinlaista kollegiaalisuutta, kun tälläkin kertaa minua kuunneltiin. Nuori lääkärineiti ei mitään varsinaista diagnoosia osannut antaa. Samapa tuo, pääasia itselleni oli ja on että paranen tästä. Ihmettelemään vain jäin perustoimenpiteiden puutteellisuutta joka päiväisessä hoitotyössä sekä sitä, miksei missään vaiheessa voitu pyytää konsultaatiota keskussairaalasta.

Tänään palasimme Tampereelle. Vanhempieni kyyditseminä. Freyjalla viikko kului seuratessa ikkunasta lintuja, öttiäisiä ja naapurin kisumirrejä. En ole vielä puntarissa käynyt, mutta saattaa olla, että Freyja ainakin olisi päässyt tavoitteeseensa. Minä puolestani olen reputtanut nyt kunnolla. Paino on pudonnut melkein viitisen kiloa ja lihaksistahan suurin osa on lähtenyt. Jalat eivät meinaa kantaa, mutta jospa tämä tästä... Maanantaina pitäisi palata töihin, mutta taidanpa rimpauttaa huomenna työterveyteen (kyllä, meillä vastaanotto toimii viikonloppuisinkin). Ruokatorvi on mukavasti kärventynyt ja vatsahapot seilaavat edes takaisin. Mutta onni onnettomuudessa, että tämä tapahtui kotona päin. Täällä kissanhoitoasiat olisivat voineet olla mutkikkaammat.. Toivottavasti teidän muiden juhannus meni paremmin!