Valtava postivuori odotti juhannuksen jälkeen ovien välissä. Pääasiassa sisältö oli mainoksia ja Aamuporvareita. Harvinaista kyllä, yhtään laskua ei ollut vaan muu lukemisto olikin sitten mukavaa postia. Postin haku/tuleminen on ollut viime vuosieni päivieni kohokohta. Työttömyysaikana päiväpostin odotus oli yksi päivieni peruspilareista. Sairausloma jatkuu tässä edelleen ja olen huomannut miten riemastuttava hetki se on, kun postiluukku kolahtaa. Freyjalla on ulko-ovelle kovempi kiire kuin minulla, hän nimittäin juoksee katsomaan mitä postineiti tänään toi.
Freyja haistelee postit tarkkaan, varsinkin näyttelyvahvarit ja eilen tulleen kirjekuoren, jossa oli valokuvia pienestä tytöstä ja hänen kissakuvaisista vaatteistaan, joita olen hänelle lähettänyt. Oli yhteen kuvaan mahtunut myös mukaan perheen toinen kisupoika. Varmasti kisupojat saavat hyvää hoitoa nyt ja tulevaisuudessa, vaikka karvojen- ja hännänvetoa onkin tiedossa. Kissaihmiseksi muokkaaminen täytyy aloittaa jo pienestä pitäen. Olin erittäin iloisesti yllättynyt kuvista ja hymy oli korvissa koko päivän. Tärkeitä nuo lähipiirin pienet minulle ovat, vaikka harvoin näkeekin. Ja sitä suuremmalla syyllä ottaa ilon irti yhdessäolohetkistä.
Ennen juhannusta Freyja sai ensikosketuksen pieneen ihmiseen. Entinen kämppikseni kävi näyttämässä vatsassaan majaillutta punatukkaista tyttöä. Niinpä meitä oli sitten kolme punapäätä täällä. Ikää neidolla oli vähän päälle kuukausi. Freyjalla riitti haisteltavaa, niin vauvan tavaroissa kuin tytössä itsessään. Kisuneiti katsoi kovin ihmeissään pientä, hassuja ääniä päästelevää pakettia. Eipä siinä, ihmetys oli molemmin puolinen. Ihmislapsi suurenteli silmiään, kun näki karvaisen otuksen.
Pienistä lapsista Freyjalla ei tosiaan ole kokemusta muuta kuin sen verran mitä näyttely-yleisön joukossa on ollut. Juoksevat ja kovaa meteliä pitävät lapset aiheuttavat pelkoa ja ihmetystä. Silmät suurina hän seuraa lasten edesottamuksia näyttelypaikalla. Sama pakokauhua lähentelevä mielentila syntyy, kun ulkoilureissulla lapsia kävelee ohi.
Olisihan se ihan hyvä totuttaa Freyja pikkulapsiin. Noh, kaikki aikanaa... Edellinen kissani lähti aina ulos, kun lapsivieraat saapuivat ja palasi takaisin sisälle, kun "vaara" oli ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti