Ötökkäjuttuja

Mitään maata mullistavaa täällä ei ole ehtinyt tapahtua parin viikon aikana. Freyja viettää kaiken mahdollisen aikansa parvekkeella. Kärpäsvahtina oleminen on tärkeää hommaa. Tuntuu, että tänä kesänä Hervannan hyönteiskanta romahtaa, kun neiti sen verran ahkerasti pyydystää kaikki öttiäiset, jotka erehtyvät tulemaan lasinraosta sisään. Öttiksiä on ollut moneen lähtöön - kimalaista, citypirkkoja (leppäkerttuja), ampiaista, viherludetta, jne. Ihan pikkuisista kärpäsistä isoon mustaan kehrääjään. Taisimme molemmat säikähtää sitä, kun otin mustaa lakanaa kuivaustelineeltä pois.  Meillä vieraili myös tänä kesänä musta päiväperho, jonka nimeä en muista. Viime kesänä samanlainen liihotteli sisälle asti, teki tupatarkastuksen ja lähti pois. Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta kyllä silloin mitä hän oli lajiaan, nyt pikaisen etsinnän jälkeen, ei tietoakaan. Sen muistan, että niitä esiintyy kulttuuriympäristöissä.

Tänään kävimme ulkoilemassa. Viime kerrasta onkin yli kuukausi. Kävelytiellä kulkenut pieni poika tokaisi äidilleen, "näyttää ihan ilvekseltä", kun näki Freyjan touhuissaan. Ruoka on alkanut taas maistua pikkuneidille. Viime viikolla kävin ostamassa nakukissoille tarkoitettua kuivaruokaa. Olisin ostanut vielä toisen pussin Masterya, mutta hylly oli siltä kohtaa tyhjä. Hyvin tuo RC:n Sphynx näyttää neidille maistuvan.

Loppukesä ja syksy tuovat mukanaan kaikkea mukavaa. Vaikka pikku hiljaa on alkanut hiipiä tunne voimien vähyydestä. Onko ihme, kun olen ollut töissä yli vuoden, ilman minkäänlaista lomaa - sairauslomia kun ei lomaksi oikein voi ajatella. Jaksamiseen auttaa myös omalta osaltaan se, että asun parinsadan kilometrin päässä lähipiiristäni. Vaikka onnistuu taakan lisääminen etänäkin. Olen aina ollut se mätisäkki jolle kaiken pahan olon voi kaataa. Tämä on siis minun nk. normaali, koska asia on aina ollut niin ja tulee olemaan niin. Arvostaisin, jos vastapuolet ottaisivat vinkistä vaariin sen sijaan, että puheeni menee kuuroille korville. Ja pikkusieluisuuttakin riittää tässä maailmassa jo muutenkin. Onneksi itselläni riittää tekemistä, niin ei ole aikaa miettiä ja murehtia muiden asioita. Ja miksi murehtia, kun niitä tulee aina lisää...