Suku kokoontuu

Mennyttä viikonloppua ainakin allekirjoittanut on odottanut suurella innolla. Sukulaiskissoja oli paikalla oikein mukava määrä, vaikkei ihan niin sankoin joukoin kun olin ajatellut. Näyttelypaikka oli tällä kertaa mukavan lähellä, kun se järjestettiin Tampereella, Raholassa. Näyttelyyn valmistautuminen alkoi mukamas hyvissä ajoin, mutta kiire siinä meinasi tulla. Omille karvapalloille virkkasin ensin omat pedit, joita lapsukaiset heti testasivat ahkerasti. Molemmat myös tietävät edelleen kumpiko on kumman. Hyvin harvoin ovat maanneet toistensa pedeissä ja jos sellainen vahinko on päässyt käymään, on toinen tullut muistuttamaan kummanko omaisuutta kyseinen peti on.

Seuraavaksi oli vuorossa uusien näyttelyverhojen ompelu. Olin jo jonkin aikaa miettinyt millaiset tekisin. Samaa teemaa niiden kuitenkin pitäisi olla. Freyjalle aiemmin ompelemani verhot olivat kiireellä tehty ja muutama suunnitteluvirhekin tuli tehtyä. Kuitenkin huonoksi onnekseni Freyjalle ajattelemaani vihreää kangasta ei enää löytynyt paikallisesta IKEA:sta. Onneksi oli muutama jämäpala jäänyt tallelle ja sain tehtyä häkin seinäkankaat niistä. Thorin omaan kävin hakemassa saman suunnittelijan toista kangasta. Viime viikolla kipitin Eurokankaaseen katsomaan, löytyisikö heiltä yksiväristä, hyvin saman sävyisiä ja paksuisia kankaita. Olihan minulla kyllä kuviokangaspalat oikean sävyn löytämiseksi, mutta tietysti unohdin ne kotiin, kun lähdin kaupungille. Onni oli onneksi myötä ja löysin toivomani kankaat. Ihan samaa sävyä sininen ja vihreä eivät ole kuviokankaiden kanssa, mutta eipä se minua haitannut. Thor oli apupoikana minkä ehti. Välillä pienen yllätti väsy. Torkkujen jälkeen Thor oli taas mukana uudella innolla. Työt haittasivat jälleen kerran projektin valmistumista ja näyttelystressikäyrä oli suht korkealla. Tämän viikon aikana teen tarvittavat lisäykset ja muutokset, jotta verhot saavat lopullisen muotonsa.

 

Pesupäivänä molemmat käyttäytyivät mallikkaasti. Olin odottanut Thorilta rimpuilua ja huutoa, mutta toisin kävi. Poika oli rauhallisesti ja kerran esitti protestilauselman. Thorin turkista tuli mielestäni oikein hyvä. Freyjan turkki jäi sen sijaan arveluttamaan. Olihan se puhdas ja sileä, mutta jokin vaan tökki. Konsultaatiota tuli pyydettyä monestakin suuntaa ja nyt on lista tarvittavista aineista ja miten niitä käytetään. 

Odotuksia näyttelyviikonlopun suhteen ei oikeastaan ollut. Jos Freyja saisi sertinsä ja Thorin kanssa menisi hyvin siis, että poika jaksaisi olla uudessa tilanteessa. Lauantaina Freyjan tuomarina oli ranskalainen Francoise Milcent-Dubois. Tuomari laittoi näyttelyjärjestyspakan ihan täysin sekaisin. Hän halusi milloin minkäkin numeroiset kissat arvosteltavaksi normaalisti totutun vuorojärjestyksen sijaan. Samaan aikaan kävin tään tästä katsomassa missä vaiheessa Thorin arvosteleva norjalainen Christin Lütken oli menossa. Kyllä, sama naistuomari ja samat vaatteet kuin Freyjan kanssa, kun oli Freyjan ensimmäinen näyttelypäivä. Pikku hiljaa alkoi hiipiä pelko, että meikäläisen tuurilla molempien kissojen pitäisi olla arvostelussa yhtä aikaa. Ja niinhän siinä sitten kävi. Onneksi apujoukkoja oli paikalla ja Jarkko kävi käyttämässä Freyjan arvostelussa. Freyjalla oli vähän huono päivä, sen tiesin jo siitä, kun kotoa lähdettiin. Nurinaa oli jo aiemmin ilmassa, mutta luulin, että olisin voinut luottaa Freyjan käytöstapoihin. Freyja oli ilmeisesti käyttäytynyt suht mallikkaasti, mutta loppuvaiheessa huomannut, ettei ollutkaan minun hyppysissäni. Kolmas serti tuli kuitenkin tienattua ja Freyja valmistui ensimmäiseen titteliinsä, Championiksi. Suuret kiitokset Jarkolle! Mielellänihän minä olisin Freyjan halunnut päästä itse esittämään, mutta nyt kävi näin...

Thor oli väriryhmänsä viimeisenä arvostelussa. Thoria ennen oli vuorossa velipoika Wulle. Ja hieman aiemmin oli pöydällä vieraillut Cherry-sisar. Wullen ollessa pöydällä, tuomari katsoi papereitaan ja totesi, että hänellä on kaksi urosta, joilla on sama syntymäpäivä. Tätä seurasi katsahdus minuun ja Thoriin ja tuomari tiedusteli oliko kyseessä veljekset. Annoin myöntävän vastauksen. Kun menimme Thorin kanssa tuomarin eteen, kysyi Lütken olenko minä näiden kissojen kasvattaja. Totesin olevani omistaja, vaikka mieli teki viisaata Axelin suuntaan, joka kuvasi parhaillaan Thoria parin metrin päässä.

Kun molemmat pojat oli arvosteltu, jäi tuomarin pähkäiltäväksi kumpiko on tänään parempi. Veljeksethän ovat kuin ilvekset, vaikka pieniä eroja kyllä löytyy. Pitkän pohdinnan jälkeen Lütken kallistui Thorin puoleen. Ratkaisun kuulemma teki pidemmälle kehittynyt turkki. Erona myös oli hänen mielestään Thorin aikuismaisempi ilme. Poikien arvosteluseteleissä lukee Wullella "sweet boy" ja Thorilla "sweet male". Värin parhaan valinnassa Thorin lisäksi oli Britannia ja Freyjan kanssa Porissa kisannut nuori neiti. Kaikki kutsuttiin myös tuomarin parhaan valintaan.

Kyseisen hetken koittaessa, tuomari ei kuitenkaan halunnut yhtään metsäkissavaavia (mukana olisivat olleet Cherry ja Thor) vaan ikähaarukan yläpäässä olevia kissoja. Kuten kuvasta näkyy, Axeli oli kuitenkin sitä mieltä, että Thor varjo-osallistuu TP:n katsomon puolelta. Tuomari ei kuitenkaan hairahtunut hyvästä yrityksestä huolimatta. Thor oli kerrassaan mallikkaasti koko TP:n ajan! Siinä on minun mielestä jo voittoa kerrakseen.

Thor oli reipas poika ja otti rennosti, kun istuskelimme katsomossa. Lapussa näkyvät numerot eivät ole verenpainemittauksen tulos - onneksi. Vielä muutamaa päivää aiemmin olisivat kyllä voineetkin olla.

Lainaus Freyjan arvostelusetelistä, ainoa lause, josta sai kokonaisuudessaan selvää: "A lovely girl."

Arvostelutulos: Ex1, CAC      CH

Lainaus Thorin arvostelusetelistä: Tyyppi: "Young male with ex. length, promising body, ex. high on legs."

Arvostelutulos: Ex1

Freyja pääsi loppupäiväksi Thorin häkkiin kylään. Kaksikko nukkui ja painikin välillä. Pitkä päivä oli kääntymässä iltaan ja koitti kotiinlähdön aika. Muutama huonosti nukuttu yö oli takana ja niin nytkin. Sunnuntaina, kun odottelimme noutajia, kissalapset keskittyivät lintuharrastukseen heti aamutuimaan. Pihalla nimittäin lenteli jos jonkin kokoista Corvidae-heimon edustajaa. Pari työkaveria tuli myös tavattua siinä samalla ja esiteltyä kissat.

Sunnuntaiset tuomarit olivat Juutinmaalta. Freyjan arvosteli Dorte Kaae. Tykkäsi kyllä tytöstä, mutta keskenkasvuisuus oli jälleen kerran "ongelma". Korvien tyvileveyttä hänkin toivoi enemmän. Mitään uutta ei siis auringon alla. Uuden arvosteluluokan ensimmäinen serti kuitenkin tuli. Freyja oli oikein mallikkaasti koko toimituksen ajan. Istui pöydällä kiltisti ja saikin kehuja tuomarilta siitä. Nyt pääsin seuraamaan myös koko arvostelutilanteen muidenkin saman väristen kanssa. Mukanahan olivat sisko Manna ja äiti Pippi. Manna sai ensimmäisen sertinsä ja Pippi oli molempina päivinä tuomarin paras.

Sunnuntaina Thorin setä Roope oli sekavakäytäntöisen ranskalaistuomarin pöydällä ja Riku puolestaan Lütkenilla. Valitettavasti jälleen kerran jäi näkemättä Roopen arvostelu. Rikun arvostelu tuli seurattua, koska Thorin tuomari oli viereisen pöydän ääressä. Riku oli tällä kertaa Karitan kanssa arvostelussa ja sai toisen sertinsä. Thorin tuomarina ollut Bette Lind pyöritteli jälleen veljeksiä ja mietti. Tällä kertaa Thor oli babyface ja Wulle aikuisemman näköinen. Tässä hyvä esimerkki siitä, miten kaikki on ihan tuomarista kiinni. Minun mielestäni tämän pitikin mennä näin, tasapuolisuuden nimissä. Jarno kyllä sanoi Thorille, että Ex2:t kannattaa saada pentuluokissa eikä sitten isojen poikien luokissa. Toivottavasti Thor muistaa tämän. Olin myös iloinen siitä, että Wulle pääsi tuomarin parhaan valintaan ihan oikeasti eikä vaan jäänyt puheeksi.

Lainaus Freyjan arvostelusetelistä: Pää: "Ex straight profile, ex triangle, medium grown chin."

Arvostelutulos: Ex1 CACIB

Lainaus Thorin arvostelusetelistä: Turkki: "Ex guardhairs! Ex color. Babycoat."

Arvostelutulos: Ex2

Arvostelujen loputtua Thor oli kyläilemässä Freyjan häkissä. Paneelin ajan Thor oli vuorostaan sylihoidossa. Hetken jo luulin, että Thor oli lähtenyt jo kohti Ylivieskaa pitempiaikaiseen sylihoitoon, mutta kadonneen lapsen arvoitus ratkesi. Pieni paikanvaihdos vain oli taustalla. Freyja olisi lauantaina saanut olla myös sylihoidossa, mutta äreällä päällä ollut neiti ei oikein moiseen alkanut. Ilmeisesti toisessa kainalossa oli kipua tai arka paikka. Sunnuntaina tyttö oli onneksi oma itsensä. Kuten Freyja SUROKin näyttelyssä, ei Thorillekaan niin ollut väliä missä asennossa sitä nukkuisi.

Sunnuntaina lähisuvun saldoksi kertyi Rikun värin paras -voitto, Cherryn pääseminen paneeliin ja Pippi oli paras siitosnaaras. Kotiintuomisiakin oli vähäsen. Thorin ensimmäiset ruusukkeet ja Freyja sai Metsäkissayhdistykseltä pienen pokaalin valmistumisen johdosta. Thor oli sitä mieltä, että siinä olisi juuri hänelle sopiva ruokakuppi.

Hyvä viikonloppuni sai kuitenkin kesken päivän tummia pilviä ylleen. Pohjanmaan suunnalta kuului huonoja uutisia. Kolmas norjalainen yksilömme on saanut kohtutulehduksen. Ilta meni synkissä tunnelmissa eikä nytkään ole mitkään hääppöiset tunnelmat. Kaksikko oli iloinen päästessään kotiin ja nukahtikin alta aikayksikön.

 

Suuret kiitokset kaikille näyttelyssä seurana, apuna ja hoitajina olleille! Perhepotretit unohtui ottaa, mutta toivottavasti tulee joku muukin kerta, kun ollaan isommalla porukalla. Seuraava näyttely on tämän väen viimeinen tälle vuodelle ja siellä räägitäänkin sitten vähän eestiksi.