Nyt on päästy palaamaan arkeen ja läppäri tuli asenneltua alkutekijöihinsä. Ongelmana oli jälleen kerran Windows. Tuli myös epähuomiossa uudelleenasennuksen yhteydessä "rikottua" ulkoista kiintolevyä, jolla on kaikki kuvat ja muut tärkeät jutut. Vielä on siis yksi ongelma ratkaistavana. Tiedostojen kyllä pitäisi olla tallessa... Maanantaina lähdimme normaalia aikaisemmin kohti rautatieasemaa, esimieheltä kun tuli kehoitus ottaa ylitöitä pois.
Taksissa oli valtava möykkä koko matkan. Thorilla oli hirveä hätä, mikä tämä outo paikka on ja Freyjalla taas puolestaan hätä, kun kaverilla oli hätä. Taksikuski oli vakavanpuoleista sorttia, toivottavasti hänen pinnaansa ei kovin pahasti koeteltu. Karvakaksikossa riitti ääntä aina junanvaunuun saakka. Sitten hiljeni - molemmat. Mystistä, täytyy sanoa... Freyja nautti taas, kun sai istua sylissä. Thor olisi mieluumin ollut boksissa, mutta aloitti kyllä heti kehräyksen, kun pääsi syliin. Matkaseuraa meillä oli koko junanvaunullinen. Seinäjoen asemalla tehtiin läpsystä vaihto kummieni pojan kanssa, joka hyppäsi viereiseen vaunuun ja jatkoi pohjoista kohti. Vanhempieni luo pääsimme kummitädin kyydissä. Freyjalla riitti jonkin verran asiaa, mutta Thor tyytyi nukkumaan koko matkan. Syksy näytti kurkistelevan Pohjanmaalla. Täällä lämpötila on pysynyt +10-15 'c tienoilla. Ilmanala on selkeästi syksyinen.
Kaksikko suoritti tupatarkastuksen. Freyjalla on selkeä reitti, mutta Thor puolestaan sinkoili edestakaisin. Iltaa kohden Thor alkoi myös olla sujut uuden paikan kanssa ja meni kehräämään äitini syliin. Ja alkuyön oli nukkunut vanhempieni sängyssä. Ilmeisesti poika on oppinut hyvälle, kun ei kapeampi sänky kelvannut. Seuraavana aamuna kaksikosta löytyi vauhtia jo aamuvarhaisesta lähtien. Matot olivat rullalla ja tassujen töpinä vain kuului kun Freyja ja Thor juoksivat pitkin taloa. Takaa-ajoleikkiä ja painia on riittänyt tänne kotiinkin asti. Maalaisilmastolla taisi olla jotain vaikutusta, kun Freyja alkoi syödä märkäruokaa - useamman kerran päivässä ja Thor söi enemmän kun normaalisti eli lähinnä koko ajan. Thor söi omat ja Freyjan omat. Thoria piti välillä vahtia, ettei änkisi heti Freyjan lautaselle, vaikka omassakin kupissa olisi ruokaa. Reissun aikana pojalla nousi paino 1660 g -> 1890 g.
Vapaapäivät tuli taas vietettyä tien päällä. Kilometreja en laskenut, mutta ehkä parempi niin. Kävimme akkaporukalla tarkistamassa onko sukumme nuorimmalla kaikki varpaat ja sormet. Isäni oli sen aikaa norjalaisvahtina. Tuli myös käytyä pikaisesti mustikka- ja puolukkametsällä. Villi luonto muistutti olemassaolostaan vihaisen öttiäisen muodossa. Kyseinen otus halusi rouskaista sisäreidestäni ison palan pois. Sen pitempiä keskusteluja emme käyneet, mutta jäljelle jäi ihoreaktio ja kaamea kutina. Vapaiden aikana testasin polveni kestävyyttä, kun kävimme harmaan norjanhirvikoiramme kanssa lenkillä. Rassi-koira tarvitsee myös kovan kunnon, jos aikoo kuukauden kuluttua jaksaa juosta hirvien perässä.
Thor löysi uuden lelun, karkkipaperin, jolla hän jaksoi askarrella useita kertoja ja pitkiä aikoja. Freyja istui ikkunoiden ääressä kärpäsmetsällä ja välillä kävi sukeltelemassa mattojen alle. Thor oppi myös kyseisen taidon (?). Thor kävi myös pikapesulla. En nyt tiedä tuliko sen kummempaa tulosta kuin puhtaampi turkki.
Paluumatkalle lähdettiin iltapäivällä. Mukana reippaat 5 kg ontelokudetta ja 6 kissaa - 4 viinipullon tapaista. Freyja istui apukuskin paikalla ja Thor äitini kanssa takapenkillä. Freyja antoi ajo-ohjeita ja ilmeisesti olisi matkan pitänyt myös olla joutuisampi. Thor puolestaan huuti lähes koko matkan. Vähän ennen Ilmajoen ja Seinäjoen rajaa autossa alkoi leijailla haisu. Hajua seurasi se, että Thor hiljeni ja alkoi nukkua. Pieruhan se siellä vissiin lasta aharisti... Juna oli jonkin verran myöhässä ja sekös Freyjaa harmitti. Freyja kyllä ymmärsi yskän kun kysyin eikö hän kuullut mitä täti oli sanonut junan myöhästymisestä. Kissaneiti tyytyi vastaukseen ja odotti rauhallisesti junan saapumiseen saakka. Junassa meidän seurana oli turkulainen metsäkissatyttö omistajansa kanssa.
Taksikuskitäti oli kissaihmisiä. Hän oli myös itsekseen toivonut, että saisi viimeisen asiakaskyydityksen Hervantaan ennen työvuoronsa loppua. Itse toivoin, että olisi joku sosiaalisempi kuski tällä kertaa. Sattuipa somasti, kun molempien toive toteutui. Hän myös auttoi tavarapaljouden kantamisessa rappukäytävään asti. Ei ole moista palvelua ennemmin nähty. Iltapuhteena kerin molemmat ontelokudevyyhdit kerälle. Ja sain tietysti pari apulaistakin. Apulaiset tosin nukahtivat alta aikayksikön työmaan eteen, joten yksin sain senkin homman tehdä loppuun. Seuraavana päivänä toki tuoleista riitti riemua, joihin vyyhdit olin pingottanut.
Tällainen yllätys odotti työpäivän jälkeen makuuhuoneessa - myös kylppärissä olevan hiekka-astian vieressä oli samansorttiset tulokset. Innokkaita kaivauksia on suorittanut Thor.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti