Viime viikkojen ohjelmisto on ollut kovin näyttelypainotteista. Kotona ollaan lähinnä käyty kääntymässä ja pesemässä pyykkejä ja pakattu laukku uudestaan. Toissaviikolla Thor otettiin mukaan puolesta matkasta, kun suuntasimme kohti Kokkolaa. Freyjan oli ollut suuren suuri ikävä pientä punaista poikaa, ainakin höpötyksestä ja pesuoperaatiosta päätelleen. Kokkolan reissulla olimme kylässä siskon ja veljen luona. Thorin elkeet olivat kuin kukkopojalla eikä vieraanvaraisuudesta ollut tietoakaan. Freyja puolestaan seurasi sivusta tapahtumia eikä ärissyt kenellekään. Hyvästä käytöksestä palkintona oli parin tunnin ulkoilu Mannan ja Wullen kanssa. Thor sen sijaan sai jäädä sisälle huonon käytöksen vuoksi. Tekemisenpuutetta pojalla ei ollut, kun joutui (?) olemaan Minnan makutuomarina vaatteiden valinnassa. Rangaistus oli ilmeisesti tehokas Thorin syvistä huokauksista päätellen.
Kokkolasta matka jatkui yötä vasten kohti vanhaa emämaata, Ruotsia. Bussilastillinen kissoja omistajineen suuntasi kohti Luulajaa. Matkassa oli monenlaista maukujaa. Freyja muistutti meitä muita olevansa matkassa myös mukana. Perille päästyä piti hetken ihmetellä täkäläistä näyttelypaikkaa ja organisaatiota. Kaikki tuntui uudelta ja ihmeelliseltä. Onneksi yksin ei tarvinnut ihmetellä ja jännittää, kun mukana oli taas liuta sukulaiskissoja omistajineen. Näyttelypäivät olivat aika haipakkaa. Melkein kaikkien kissojen arvostelut olivat samaan aikaan eikä siinä niin tarkkaan katsottu kuka oli kenenkäkin kissan kanssa ja missä. Siinä sai jo tuomarinkin pään pyörälle, kun ensin puhutaan toisesta kissasta ja paikalle ilmestytään ihan toisen värisen kanssa. Suomen puolella tuskin karvaton metsäkissa olisi voittanut värin- ja tuomarin paras valintaa, ollut molempina päivinä värin paras uros, jne. Ruotsin puolella näköjään kaikki on mahdollista.
Näyttelypäivien sujuminen oli hieman hitaampaa kuin Suomessa, mutta päivät saatiin päätökseen kuitenkin jossain vaiheessa. Oli myös mukava nähdä uusia ihmisiä ja kissoja Ruotsista ja Norjasta. Tokikin suomalaisedustusta paikalla myös oli kiitettävästi. Muutamia sukulaiskissojakin tuli vieraalla maalla bongattua. Freyjan ja sisarusten isä-kissaa emme valitettavasti tavanneet, vaikka hänen kotikulmillaan olimme.
Kokolailla matka oli erittäin onnistunut ja yksi parhaimmista näyttelyviikonlopuista tälle vuodelle. Kotimatka suoritettiin myös kahdessa osassa. Raskas ja antoisa reissu imi mehut itse kustakin. Kaikki katit olivat jokseenkin väsyneitä pitkälle puoleen väliin viikkoa. Voimien keräämistä tarvittiinkin viimeistä rutistusta varten...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti