Kotiotteluita

Viimeinen puristus näyttelyputkessa oli kotikentällä. Pirkkahalliin kerääntyi taas mukava määrä kissoja ja kissaihmisiä. Suku oli myös koolla laajemmassa määrin. Se onkin tullut todettua itsekseen että mitä enemmän, sitä mukavampaa on.

Viikonloppu oli täynnä yllätyksiä ja jännitys oli katossa viime hetkiin saakka. Lauantain osalta Freyjan ja Thorin sertien tienaamiset meinasivat olla katkolla. Kerta se on ensimmäinenkin. Päivä tuntui tästä pienestä vastamäestä johtuen kovin synkältä. Vielä synkemmäksi teki pesäpallon finaalin toisen ottelun lopputulos. Kauaa ei kuitenkaan synkkyydessä ehditty virua, kun paneeli oli täynnä yllätyksiä. Siinä taisi olla itse kullakin pää pyörällä, kun upeat metsäkissat voittivat omassa kategoriassaan mennen tullen. Kotiinpaluu oli todella nopea. Freyja ja Thor olivat hieman ihmeissään, kun näyttelyn jälkeen tultiinkin kotiin eikä mentykään hotelliin.

Sunnuntaina sai jälleen jännittä sertien suhteen. Olin itse vakuuttunut siitä, että Freyja jää ilman sertiä, koska turkkia ei juurikaan ole. Sertin saaminen ei kuitenkaan ollut mikään ongelma. Nuori nainen tosin ei osannut oikein käyttäytyä, mutta silti sai kehuja suuresta koostaan. Thor puolestaan kisasi uudessa luokassa isänsä kanssa sertistä. Vaikka poika jäikin toiseksi, olisi ollut erittäin nöyryyttävää hävitä jollekin ei-sukulaiselle. Poika sai elämänsä toisen Ex2 -tuloksen. Vuosi takaperin Thor hävisi veljelleen, joten sekään ei ollut mikään pettymys. Vitsi vitsinä. Häviö ei häviöltä tunnu, koska tämä touhu ei niin vakavaa saa olla eikä ole ainakaan itselleni. Sunnuntaina tuli myös hienoja voittoja. Päivän suurin häviö koettiin kuitenkin pesäpallossa.

Tuomareiden tekemiä valintoja seuratessa vahvistui jälleen ajatus siitä kuinka eri tasolla tuomareiden metsäkissatuntemus on. Jyvät ovat alkaneet erottua akanoista. Rodun tuntevan tuomarin ei tarvitse olla kyseistä rotua kasvattanut, mutta onneksi näitäkin löytyy. Hyvällä tuomarilla en tarkoita sitä, joka valitsee juuri oman kissani, vaan sellainen joka tietää mitä norjalaisen metsäkissan pitää olla.

Nyt kun näyttelyputki on suoritettu kunnialla ja pesäpallokausikin on loppunut, tuntuu että on aika vaipua talvihorrokseen. Pesäeroa tuli haettua menneenä viikonloppuna eräältä pesäpallopaikkakunnalta. Maalaisympäristö ja raitis ilma tekivät tehtävänsä. Hiljaisuus on erittäin nautinnollinen ääni tämän kaupunkihälyn vastapainona. Jonkinlainen kaipuu siihen hiljaisuuteen on pikkuhiljaa herännyt. Monenlaiset asiat ovat askarruttaneet ja asioita tullut tutkittua. Mikään ei tällä hetkellä ole mukavuusalueella ja jotain muutosta tekisi mieli tehdä. Sain toiveen monelta taholta muuttaa maalaismaisemaan. Samalla muistin miltä tuntuu olla joillekin tärkeä ihminen. Olen nimennyt tämän sisäisen kaaoksen kolmenkympin kriisiksi.