Viikko takaperin tähän aikaan pakkaaminen oli viimeistelyä vailla eli täysi kaaos menossa. Mitä täällä sitten pakattiin? No näyttelykamppeita. Paljon piti muistaa ja jotakin unohtui kotiin, mutta ei mitään akuuttia. Tällä kertaa matkamme suuntautui entiseen pääkaupunkiimme, Turkuun. Kyytimiehinä toimivat Riku ja Nisse.
Odotuksia ei ollut suuntaan eikä toiseen tämän reissun osalta. Thor ja Freyja saivat huonekavereikseen veljensä ja siskonsa. Siskokset olivat jälleen ylimpiä ystävyksiä alusta alkaen. Thor puolestaan unohti käytöstavat heti kättelyssä.
Lauantaina Freyja oli äkäisellä päällä heti aamusta eikä tuuli muuksi muuttunut päivän edetessä. Thorilla puolestaan oli tuhat jalkaa taas alla. Melkein tuhat jalkaa sai olla itse kullakin omistajalla, kun kuuden kissan arvostelut meinasivat osua samoihin ajankohtiin. Kisaamaan mukaan oli saapunut liuta metsäkissojen edustajia läntisestä naapuristamme Ruotsista.
Neiti äkäpussi veti kiitettävät kierrokset ollessaan kuuden (!) uroksen läheisyydessä. Värin parhaan valinnassa ensimmäiset flash backit ottivat valtansa, vaikka tuomari ja lopputulos tällä kertaa olikin toinen. Freyja otti myös pisteet kotiin olemalla Tuomarin Paras. Isosiskosta ottivat myös pikkusisko ja niin pieni veli mallia olemalla omien painisarjojensa parhaita. Loppuottelut olivat jännitystä täynnä. Freyjan kohdalla tehtiin veikkauksia missä vaiheessa paneelia pinna katkeaa. Neiti Hajuherkkä poltti hihansa loppuvaiheessa, mutta rauhoittui pian tuomarien hypistelyn jälkeen. Olisi tietysti suotavaa, että Freyja olisi puolestaan ottanut sisaruksistaan mallia.
Kävimme Nissen eli "Joulupojan" kanssa tutun tuomarin pöydällä. Nissekin käyttäytyi oikein mallikkaasti. Täytyy pistää omat käytöskouluun, että oppivat olemaan yhtä hienosti. Kuten mainittua Thoria ei paljon kisaaminen kiinnostanut. Varsinkaan kun vastassa oli huomattavasti vanhempi ja paremmassa turkissa oleva uros.
Odotuksia ei ollut suuntaan eikä toiseen tämän reissun osalta. Thor ja Freyja saivat huonekavereikseen veljensä ja siskonsa. Siskokset olivat jälleen ylimpiä ystävyksiä alusta alkaen. Thor puolestaan unohti käytöstavat heti kättelyssä.
Lauantaina Freyja oli äkäisellä päällä heti aamusta eikä tuuli muuksi muuttunut päivän edetessä. Thorilla puolestaan oli tuhat jalkaa taas alla. Melkein tuhat jalkaa sai olla itse kullakin omistajalla, kun kuuden kissan arvostelut meinasivat osua samoihin ajankohtiin. Kisaamaan mukaan oli saapunut liuta metsäkissojen edustajia läntisestä naapuristamme Ruotsista.
Neiti äkäpussi veti kiitettävät kierrokset ollessaan kuuden (!) uroksen läheisyydessä. Värin parhaan valinnassa ensimmäiset flash backit ottivat valtansa, vaikka tuomari ja lopputulos tällä kertaa olikin toinen. Freyja otti myös pisteet kotiin olemalla Tuomarin Paras. Isosiskosta ottivat myös pikkusisko ja niin pieni veli mallia olemalla omien painisarjojensa parhaita. Loppuottelut olivat jännitystä täynnä. Freyjan kohdalla tehtiin veikkauksia missä vaiheessa paneelia pinna katkeaa. Neiti Hajuherkkä poltti hihansa loppuvaiheessa, mutta rauhoittui pian tuomarien hypistelyn jälkeen. Olisi tietysti suotavaa, että Freyja olisi puolestaan ottanut sisaruksistaan mallia.
Kävimme Nissen eli "Joulupojan" kanssa tutun tuomarin pöydällä. Nissekin käyttäytyi oikein mallikkaasti. Täytyy pistää omat käytöskouluun, että oppivat olemaan yhtä hienosti. Kuten mainittua Thoria ei paljon kisaaminen kiinnostanut. Varsinkaan kun vastassa oli huomattavasti vanhempi ja paremmassa turkissa oleva uros.
Sunnuntaina starttasimme näyttelypäivän Rikun kanssa uuden tuomarituttavuuden kanssa. Arvostelun hoidimme toisella kotimaisella. Tuomari oli enemmän kuin mielissään nähdessään Rikun eikä muilla uroksilla ollut asiaa hänen sydämeensä koko loppupäivänä. Oikein hyvä päivän aloitus siis. Kielikylvettyä tuli muutenkin koko viikonloppu, kaikilla kolmella kotimaisella sekaisin. Freyjalla oli parempi päivä ja suuremmilta kiukutteluilta säästyttiin. Vieraissa käsissä neiti meinasi hiiltyä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuomarin parhaan valinnassa Freyja kisasi lauantaina paneelissa mukana olleen siperiankissa naaraan kanssa. Häviö tuli, mutta eipä hävitty huonolle, koska kyseinen naaras oli näyttelyn kaunein. Riku ja Manna puolestaan vetivät saman setin kuin lauantaina. Thor sai ensimmäisen sertinsä, varmaankin säälistä, koska kovin kauan tuomari asiaa mietti.
Viikonloppu ylitti odotukset ainakin meidän perheen osalta. Freyjaakin hieman juhlistettiin, kun neiti valmistui Supreme Championiksi. Jälkipyykin pesua on kuitenkin riittänyt pitkälle kulunutta viikkoa. Lauantaina kuultu jankutus pentujen teettämisestä sai omistajan pohjalaisen veren kuplimaan. Miten paljon elämänohjeiden antaminen tuomarityöhön kuuluu, jääkööt se kunkin pohdittavaksi tykönään. Meillä kullakin omat tapamme. Itse olen tykännyt käydä näyttelyissä huolimatta siitä missä tahdissa kissa valmistuu. Aiomme käydä jatkossakin, otti se ketä tahansa sitten päähän.
Thorin pikkuveli Wulle on ottanut hurjan spurtin talviturkin kasvattamisessa. Taisi isoveli saada innostuksen myös asiaan, koska peitinkarvaa muuallekin kuin häntään ja kauluriin on alkanut puskea kovalla tahdilla.
Kotiinpaluu on aina reissun paras kohta. Pientä hämmennystä sai aikaan kuitenkin ruokatauko Urjalan suoralla. Aikamatka parinkymmenen vuoden taa tapahtui silmänräpäyksessä. Voi tietysti olla mahdollista, että Urjalassa on aika pysähtynyt.
Freyjalla oli viikonlopusta hirvittävän suuri halipula, joten pitihän tuota pikku-ukkoa hoitaa taas niin vimmatusti. Mannalla puolestaan oli kova ikävä siskoa. Yötä myöten oli tupsukorva etsinyt parasta ystäväänsä. Noh, jälleennäkemiseen tapahtuu ennemmin kuin kumpikaan tytöistä huomaa.
Suuret kiitokset viikonlopun hetkissä mukana eläneille! Allekirjoittaneella meni taas monta päivää, että ilo ja onni ottivat hämmästykseltä vallan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti