Juhlavaa menoa

Epätavallisen pitkä pyhä yllätti näyttelyreissaajat monella tapaa. Matka kohti Kuopiota alkoi jo valoisaan aikaan perjantaina. Hotellissa yövyimme Freyjan kanssa suuren suuressa huoneessa, kun taas muut oli majoitettu pienen pieniin kahden (?) hengen huoneisiin pari kerrosta alemmaksi. Koko arki täällä Tampereella oli vouhotettu itsenäisyyspäivän vastaanotosta, joten oli ihan hyvä, että lähdimme muille maille. Harmi vaan, että kaikki juhlijat eivät osanneet käyttäytyä. Kymmenkunta vastaantulleita liikkuvan poliisin yksikköä siis oli tarpeen bilepaikalla. Olihan se toki Kuopion kiekkovieraillakin (eli HIFK:n kannattajilla) vähän niin ja näin osasivatko käyttäytyä. Freyja vietti itsenäisyyspäivää siskonsa Mannan ja sukulaispoika Wullen kanssa hotellihuoneessa sen aikaa kun omistajaväki oli illallistamassa.

Lauantaina neiti äkäpussi esitteli ihastuttavaa luonnettaan Veikko Saarelalle, joka oli myös matkannut Tampereelta Kuopioon. Emme kylläkään tulleet samaa matkaa. Kehujen saattelemana Freyja sai ensimmäisen kunniamainintansa. Voisi luulla, että pienessä näyttelyssä olisi hieman rauhallisempaa, mutta kovempi kiire taisi olla itse kullakin omasta väestä kuin Turussa. Rikun kanssa käylähdimme paneelissakin, itseasiassa kahteen otteeseen. Voitto kategorian parhaana uroksena oli lopputulos. Hämmentyneitä olivat itse kukin - varmasti myös kissa itsekin. Sen verran nopea uusintakierros kun oli.

Tällä reissulla kissoja ei liiemmin tarvinnut puunata, kun olivat niin hyvin pesty. Muutama suihkaus taika-ainetta ja menoksi. Viikonlopun itse vietin rennolla mielellä enkä halunnut liiemmin miettiä arvostelun lopputulosta tai muuta. Ja hyvin pysyinkin lestissäni. Viime viikkojen ja itseasiassa tulevien työtaakka niin palkkatyössä kuin harrastusten parissa tulee olemaan melkoinen. Pään tyhjääminen turhista ajatuksista on aina välillä tarpeen. Ai niin. Juhlavan viikonlopun kunniaksi olin pakannut laukkuun oikein juhlakengät. Meteorolooogithan olivat ennustaneet runsaita lumisateita nimenomaan Tampereelle, eivät Kuopioon. Toisin vaan kävi. Kengät saivat huilata koko viikonlopun naulakossa ennen kotiinpaluuta.

Nisse kävi tekemässä lähtemättömän vaikutuksen ruotsalaistuomari Mats Askettiin.

Sunnuntaina oli "pitkästä aikaa" Kristiina  Raution pöydällä. Freyja oli 3 kk aikana kerännyt massaa reippaanlaisesti ja siitä saikin kehuja. Turkinlaatu on edelleen neidillä erinomainen. Freyjalle on tosiaan ruoka maistunut. Liekö vararavintoa kerännyt talven varalle. Viime punnituksessa viisari heilahti 5,3 kg. Freyja ja Manna ovat edelleen parhaita ystävyksiä ja taisipa Freyja hieman pestäkin kahta kiloa painavampaa "pikkusiskoaan".

Ylempänä pikkusisko ja alla isompi.

Kotiinpaluu tapahtui muutaman mutkan kautta. Paras hetki kuitenkin oli pysähtyminen Ysitien grillillä, Lievestuoreessa. Matkaväsymystä riitti tämän talouden naisväellä pitkälle kulunutta viikkoa, kun paluu arkeen tuli vähän liian äkkiä. Thor on lomaillut pari viikkoa jo Lakeuksilla, johon meidänkin matkamme suuntautuu ensi viikolla. Freyja jää myös sille reissulle täysihoitoon ja ruokapurkinavaaja palaa takaisin töihin viettämään joulunpyhiä.

Tänä viikonloppuna vietän äärimmäisen harvinaista vapaata viikonloppua, jolloin olen ihan oikeasti vain kotona. Tämä päivä on mennyt siivotessa eli räjäyttäen kaikki hyllyt ja kaapit ja järjestänyt niitä uudestaan. Tuntuu niin hämmentävältä, kun saa vain olla. Joulun välipäiviä odotan kovasti. Pitäisi huomenna jaksaa tarttua puhelimeen ja varata aika itsensä hoidattamiseen. Sillekin anna niin harvoin mahdollisuuden. Samaan reissuun kuuluu myös katoaminen melun keskeltä. Hiljaisuutta ja hyviä unia. Sitä olinpaikkaa ei moni tiedä, mutta se on yksi niistä harvoista paikoista joissa on hyvä olla. Voimapaikka.