Tapasi anatomian ja fysiologian opettajani sanoa. Lääketieteen oma koukuttava puolensa on vaihtoehtojen sulkeminen pois ja oikeille jäljille pääseminen. Thor jatkoi oksentelua ja syiden pohtimista riitti. Oliko kyseessä karvapallo, väärä ruoka vai vatsapöpö vai joku muu? Vielä keskiviikkoaamuna ajatuksena oli, että kyseessä oli ummetus tai vastaava. Aamupäivästä pojan maha toimi ja pestiin valtavaa varpusparvea. Syöminen ja juominen eivät Thoria edelleenkään kiinnostaneet tipan tippaa. Peruin keskiviikkona torstaille suunnitellun eläinlääkäriajan ja positiivisin mielin ajattelin, että kyllä tämä tästä. Toisin vaan kävi. Torstai-iltaa kohti Thorin yleisvointi alkoi heiketä. Olin kuitenkin sopinut eläinlääkärin kanssa, että saisimme tulla heti vastaanotolle, jos tilanne muuttuisi. Mahatautivyyhti alkoi myös pikku hiljaa aueta illan aikana. Thor ei ollut ainoa, joka vatsatautiin oli sairastunut. Jyväskylän näyttelyssä olleita kissoja oli sairastunut toistakymmentä. Toiset pahemmin, toiset vähän lievemmin. Tässä vaiheessa meinasin ensimmäisen kerran repiä pelihousuni. Torstai-ilta tuli oltua puhelimessa yömyöhälle saakka.
Perjantai aamuna lähdimme Thorin kanssa eläinlääkäriin - ilman ajanvarausta tai ennakkosoittoa. Eläinlääkäriasema oli juuri saanut ovensa auki, kun ilmestyimme paikalle. Kauaakaan ei tarvinnut odotella, kun pääsimme tutun eläinlääkärisedän pakeille. Aamulla sain naarattua Thorilta ulostenäytteen ja esitin toivomuksen verinäytteen ottamisesta. Eläinlääkäri ei nähnyt kyseisiä tutkimuksia tarpeelliseksi. Tässä vaiheessa oli jo niin väsynyt, että en enää jaksanut lähtä vääntämään asiasta. Thor sai Cerenia -pahoinvointipiikin ja antibioottikuurin, 1 tbl kahdesti päivässä. Punnitsimme myös pojan. Näppituntumalla osasin jo sanoa, että painoa on lähtenyt ja paljon, ehkä nyt painaisi n. 4 kg. Laitoin Thorin puntarille ja numerot näyttivät 4.0 kg. Seisoimme lääkärin kanssa hetken hiljaa tuijottaen vaa'an lukemaa. Mielessä lenteli muutama kirosana. Kehuja sain hyvästä kissan nesteyttämisestä. Thorissa ei ollut yhtään kuivumisen merkkejä. Lääkäristä kotiutumisen jälkeen nukuimme pari tuntia ja lähdin töihin. Sielläkin kun on pitänyt käydä tämän kaiken ohella. Onni onnettomuudessa on se, että pääsin kulkemaan työpaikan ja kodin väliä - vaikka sitten joka tunnin välein. Iltaa möyden Thorin vointi alkoi entisestään heiketä. Poika oli todella nuutunut. Uusi reissu päivystykseen pyöri mielessä. Annoin kuitenkin Thorille ilta-antibiootin ja lähdin takaisin töihin. Seuraavalla kotikäynnillä Thor oli vähän piristynyt. Illalla kun palasin töistä kotiin, ovelle juoksi vastaan pieni unelias poika. Virkistymistä oli tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Pohjalla siis piti käydä ja ainoa suunta sieltä oli ylöspäin. Iltayöstä Thorille maittoi jo ruoka ja hieman leikittiinkin. Juominen ei kuitenkaan ollut vielä ajankohtaista, joten ruiskulla nesteyttäminen jatkui. Nesteyttämisen lisäksi Thor sai Nutri-Plussaa, vaikka väkisin.
Viruksen tarttuminen olisi voinut tapahtua ihan missä tahansa näyttelyssä. Tietysti näyttelypaikan pieni koko helpotti viruksen leviämisen laajemmalti. Sairaan kissan tuominen näyttelyyn on aina riski. Tosin, kissan ei tarvitse vielä itse olla sairas pystyääkseen levittämään tautia. Kyllähän tämä kaikki harmittaa niin muiden kuin omalta osalta. Kyseisen näyttelyn ja yleisestikin näyttelyiden hygieniasta on keskusteltu tuolla sosiaalisen median puolella vilkkaasti. Seuraava operaatio on Thorin painon saaminen takaisin entisiin lukemiin. 4,4 kg asti pääseminenkin teki työtä ja sitä herkemmin kaikki saavutettu lähti. Mielipahan lisäksi tuli näyttelybudjettiin aikamoinen lovi. Ei pysyneet debitit ja kreditit nyt tasoissa. Kämppä on pesty erittäin tehokkailla aineilla pöpöjen tappamiseksi. Univelkaakin on otettu lisää oikein reippaalla kädellä. Maksellaan niitä vaikka toukokuussa, jos ja kun saan pitää lomaa.
Viimeiset pari viikkoa ovat koitelleet omaa kestävyyttä, mutta paljon uutta on tästäkin ajasta opittu. Paljon on asioita vielä kesken ja selvittämättä ja tuhansia kysymyksiä pyörii päässä. Epäuskoa ja uskoa itseensä on pitänyt valaa vuorotellen. Pikku hiljaa jos tässä kuitenkin saisi palata normaaliin arkeen. Kiitos kaikille asiassa mukana eläneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti