Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet aikamoista haipakkaa. Työpäivät ovat loppuneet, kun ovat loppuneet. Tavoite on ollut olla kotona viimeistään klo 17. Hermojen venymistä on testattu itse kullakin. Menneen viikonlopun näyttelyyn valmistautuminen jäi vähän viime tipalle. Aikataulujen sovittaminen tuo omat haastensa. Kissojen peseminen venyi torstaille ja vähältä piti että olisivat jääneet kokonaan pesemättä sairastapauksen vuoksi. Jälkimmäinen vaihtoehto olisi varmaan ollut Freyjan ja Thorin mielestä mukavampi ystävänpäivälahja. Pesuoperaatio kuitenkin saatiin suoritettua, vaikka korvaava apulainen joutuikin lähtemään kesken hommien. Thorin kanssa kuivaaminen oli yksin tehtynä melkoista venkoilua. Märkä tuhatjalkainen karkasi minkä ehti. Samalle illalle olin sopinut kampaajan kotikäynnin, joten Thor kuivattiin ammattilaisen elkein. Lattiakaivonkannen päällä oli yllättävän pieni mytty karvoja, vaikka molemmista lähteekin yhä turkkia. Omistajan hiuksia oli kannen päällä huomattavasti enemmän. Tavaratkin viikonloppua varten olivat vielä pakkaamatta. Onneksi oli yö aikaa.
Työpäivän jälkeen lähdimme kohti Rautatieasemaa. Taksikeskukseen ilmoitin, että mielellään farmari tai suurempi. Tilataksi olisi oikein loistava vaihtoehto. Ja toiveeni toteutui! Nokkakärryn purkamiselta vältyttiin, kun koko paketti nostettiin inva-taksin takaosaan ja laitettiin liinoilla kiinni. Kissajuttuja tuli puhuttua kuskin kanssa. Junan eläinosastolla matkaseuranamme oli hyvin iloinen mopsi. Pian saimme lisäseuraa pienestä pojasta äitinsä kanssa. Poikalapsi oli hyvin innoissaan koirasta eikä ehtinyt huomata kissoja. Freyjaa kyllästytti kovaääninen hihkuminen ja jossain vaiheessa hän huokaisi todella syvään. Onhan se ikävää, kun unia häiritään. Freyja harvemmin haluaa mennä omalle tuolille, mutta neitiä ilmeisesti pänni niin paljon, ettei halunnut sylissäni olla. Jyväskylään saavuimme jotakuinkin aikataulussa, vaikka Tampereella odottelimme ambulanssia jollekin matkustajalle.
Jyväskylään lähteminen ja saapuminen tapahtui hieman ristiriitaisin tuntein. Kyseisessä kaupungissa en sen koommin ole käynyt, kun sieltä olen lähtenyt. Paikkaan kun liittyy hyvin paljon erilaisia muistoja. Hotelliin ei onneksi ollut pitkä matka, vaikka pehmeä lumi hankaloittikin hieman matkantekoa. Totesin, että tulevaisuudessa pitää investoida isompaan nokkakärryyn ja hankkia siihen kesä- ja talvirenkaat. Huoneessa Freyja teki pintapuolisen huonetarkastuksen, kun taas Thor tekee tarkemman tarkastuksen ja menee pintaa syvemmälle. Vessa/kylpyhuone kun piti tarkistaa ihan lattiakaivoja myöten.
Näyttelypaikkana toimi Killerin ravirata. Hevosiakin siellä tietenkin oli, juoksuradan puolella onneksi. Paikalle oli kerääntynyt lähisukua oikein mukavasti. Oli siinä siskoa, veljeä, äitiä, isää ja setää. Näyttelyviikonlopulle ei suurempia tavoitteita ollut. Jos Freyja saisi sertinsä ja Thor vähintään Ex 2:n, olisi tavoitteet saavutettu. Lauantaina Freyjan tuomarina oli aiemminkin tavattu venäläinen Elena Zagorkaya. Olin yllättynyt, että hän tykkäsi Freyjasta, vaikka nuori naaras onkin karvattomassa kunnossa. No, eipä sukulaisista moni muukaan ollu hyvässä turkissa. Junioreilla taisi olla eniten. Tiedä sitten muistiko tuomari minut Lahden näyttelystä, kun olin hetken hänen assistenttinaan. Sen kun olen huomannut, että "kaikki tuntee apinan, mutta apina ei tunne ketään". Pitäisi vielä varmaan lukaista Zagorkayan kirjoittama arvosteluseteli, sitä kun en ole vieläkään tehnyt. Toisaalta voisin odottaa ensi viikkoon, koska Freyja ja samainen tuomari tapaavat tulevana viikonloppuna Tallinnassa. Sen jälkeen voisi katsoa mitä arvosteluseteleissä lukee.
Thorin tuomarina oli meille uusi tuttavuus, Pia Nyman. Hänen pöydällään pyörähtivät tällä kertaa myös Roope, Riku sekä Thorin isä Jokke ja Thorin pikkuveli Wulle, vaikka kokoeroa veljeksissä onkin reippaasti. Pitkästä aikaa oli myös niin hyvä tilanne, ettei omien kissojen arvostelu mennyt päällekkäin. Thorilla oli hätä uusista tilanteista tämän tästä. Hetken tuumaamisen jälkeen poika kuitenkin rauhoittui. Tuomarille veljekset aiheuttivat päänvaivaa, kumpiko olisi tänään parempi. Molemmissa on omat vahvuutensa ja "heikkoutensa". Nymanin mielestä Thor oli enemmän hänen mieleensä. Tämä jäi myös veljesten viimeiseksi kisaksi ennen siirtymistä aikuisten luokkaan. Värin parhaan valinnassa Thorin kanssa kisasi isä Jokke ja pienen pieni tyttöpentu. Suureksi yllätykseksi Thor oli väriryhmänsä paras. Eipä siinä vielä kaikki. Tuomarin parhaan valinnassa Thorin kanssa kisasi monen monta hienoa nuorta kisulia. Thorilla alkoi olla mitta täysi kisailusta. Varsinkin kun valintatilanne käytiin pitkän kaavan kautta. Hermostuneisuutta alkoi olla puolin ja toisin. Minä tutisin jalkoja myöten jännityksestä ja hermoilin Thorin jaksamista. Vaikka olenkin pitkämielinen, niin viime viikot ovat lyhentäneet sitä aikalailla. Työasioiden lisäksi kotiasiat ovat tehneet taakasta raskaamman. Onneksi Thor kuitenkin rauhoittui ja keskittyi tilanteeseen. Hauisvoimat meinasivat tosin meikäläiseltä loppua, mutta loppuun asti piti sinnitellä. Pitkä odotus palkittiin ja Nyman valitsi Thorin. Viimeisiin hetkiin oli erittäin skeptinen asian suhteen, niin kuin aikanaan Freyjan tuomarin parhaan voiton kanssa. Itkuhan siinä pääsi, kun tarpeeksi pahaksi äitynyt jännitys purkautui. Riemun tunnetta lisäsi taustalta kuuluvat taputukset ja tieto siitä, että tärkeät ihmiset olivat tapahtumaa todistamassa. Paneeliin myös lähtivät Freyjan veli Riku, joka voitti oman kisansa ja äiti Pippi. Loppukilpailun aikana itseäni jännitti ainoastaan Thorin jaksaminen. Aluksi poika hieman hermoili, mutta tuomarien käsitellessä poika ei ollut moksiskaan. Ainakaan ei tassunjenviuhtomista tapahtunut niin paljon kuin normaalisti. Freyjan äiti Pippi oli näyttelypäivän paras siitosnaaras ja Thorin isä Jokka paras siitosuros. Monenlaista menestystä siis!
Lauantai-iltana piti vielä käydä tarkistamassa entisen kotikaupungin yöelämä. Hyvin hiljaista sielläkin näytti olevan verrattuna muutaman vuoden takaiseen. Kissakansa malttoi myös nukkua yönsä. Onhan se ihan ymmärrettävää, että väsy siinä tulee, kun pitää nukkua näyttelyhäkissä sen minkä ehtii.
Sunnuntaina Freyja ja Thor olivat samalla tuomarilla. Jaana Jyrkinen oli meille uusi tuttavuus. Freyja sai sertinsä ja ihan kivat arvostelut. Ennen arvostelua Freyjalle iski valtava puheripuli - niin kuin sunnuntaisin tuppaa tulemaan. Koko viikon tuumaukset kun pitää kertoa kerralla. Thor sai hyvät arvostelut, vaikka kantona kaskessa oli taas Thorin väritys. Thor yllätti jälleen olemalla väriryhmänsä paras. Piti kyllä pari kertaa puhaltaa oikein syvään. Sen verran paljon actionia oli yhdelle viikonlopulle. Vaikka Thor ei toistanutkaan lauantain "voittoputkea", oli Cherry -sisko puolestaan edustamassa sisarussarjaa paneelissa. Freyja ja Riku pelasivat litteällä älykoneella kissoille tarkoitettuja pelejä. Thorkin vähän yritti, mutta keskittymiskyky ei vielä noin pienellä pojalla riitä.
Jyväskylän rautatieasemalle asti hymyä riitti, mutta hyvä kun juna oli edes ehtinyt lähteä, oli allekirjoittaneen pinnaa testattu taas urakalla. InterCityssa lemmikkivaunu oli pienessä 12 hengen kopperossa ja tietenkin yhtä paikkaa vailla loppuumyyty (viimeisen paikan vei minun 100 l keikkalaukku). Ei vaunun koossa niin vikaa, mutta kanssamatkustajien ymmärryksessä taisi olla vikaa. Joustamiskykyvyn puute oli suurin ongelma. Suosittelen lämpimästi järjen käyttöä tilanteessa kun vaunu on täynnä kissoja ja koiria, että mentäisiin eläinten ehdoilla eikä sen mukaan mikä paikkanumero lukee junalipussa. Tuli tämä myös ilmaistua ääneen. Sen verran tehokkaan puheen taisin pitää, että kitinät muuttuivat muminaksi ja kukin tyytyi istumaan paikallaan mihin olikaan istunut. Suuremmilta kissa- ja koiratappeluilta vältyttiin. Ainakin tällä kertaa. Albert Einstein sanoi aikoinaan "Vain kaksi on ääretöntä: avaruus ja ihmisten typeryys." Kotiinkin päästiin vihdoin ja viimein jälleen kerran Volvon kyydissä. Ja tuli todettua sekin, että sama kuski on meillä ollut joskus aikaisemminkin. Väsyneet ja onnelliset matkalaiset lähettävän jättiläiskokoiset kiitokset tukijoukoille ja hengessä mukana olleille niin paikan päällä kuin muualla! Jaettu ilo on paras ilo!
Sain vielä toiveen kirjoittaa yhdestä aiheesta joka itseänikin kyllä ihmetytti ja kiukutti. Aihe on nimeltään eläinten käsittely. Viikonlopun aikana tuli nähtyä tapauksia, joissa kissa heitettiin häkin perälle, jos vähänkin lähestyi häkin oviaukkoa sen ollessa avoinna. Pari kissaa myös tiputettiin tuomarin pöydälle ja muutenkin omistaja käsitteli kovakouraisesti. Kyseiset kissat kun muutenkin näyttivät käyttäytyvän kyllä oikein mallikkaasti. Viimeksi kun tarkistin, niin kissa on eläin, ei objekti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti