Kovin montaa päivää emme kotona viihtyneet, kun matkasimme kohti Pohjanmaata joulun uurastuksesta ansaittuja vapaita viettämään. Alkuhankaluuksien jälkeen pääsi junaan. Alkuhankaluuksilla tarkoitan sitä, kun molemmilla kissoilla oli pieni pelko housukarvoissa minkälaiseen paikkaan nyt ollaan menossa. Eläinosastossa muutama kokkolalaismies ihmetteli kantoboksien kokoa ja yksi tiedusteli oliko minulla mukanani tiikereitä. Tuumasin, että sellaisten sukulaisia. Hetkeä myöhemmin seuraamme liittyi nuori nainen länsigöötanmaanpystykorvansa kanssa. Freyja matkasi jälleen koko matkan "irtolaisena". Alkumatka meni pöydällä istuen ja maaten ja loppumatka sylissäni. Koiruus olisi kovasti halunnut tutustua Freyjaan, mutta Freyja oli asiasta vähän eri mieltä, vaikka jännä otus kiinnostikin. Useaan otteeseen kehoitin tyttöä pitämään koiran vieressään miniosaston toisessa päässä. Tyttö vain hymyili ja hymähteli iloisena sanoilleni. Freyja olisi kyllä antanut piikkikintaasta, jos koira olisi erehtynyt liian tuttavalliseksi.
Thor nukkui tavalliseen tapaansa koko matkan. Loppumatkasta avasin boksin ovea ja rapsuttelin poikaa kaulasta. Thor kurkisti pari kertaa boksin oviaukosta, mutta ei poikaa liiemmin junanvaunu kiinnostanut. Yksi kokkolalaisista tuumasi, että taitaa olla palliton mies, kun ei uskaltanut tulla pois. Mieleni kovasti teki lohkaista takaisin "Kokkolasta tuollaisia pallittomia miehiä tulee..." Thorilla on kyllä kaikki ulokkeet vielä tallessa, toistaiseksi.
Juna-asemalta matka jatkui kohti kotia. Matkalla käytiin vielä hakemassa vähän evästä Mustista ja Mirristä. Mukaan lähti myös pahvimökki, jollainen löytyy jo täältä kotoa ja Mannalla ja Wullellakin on samanlainen. Kun boksien ovet aukesivat, kissat kirmasivat riemuissaan pitkin taloa. Pahvitalo laitettiin kasaa ja sitä dekoreerattiin yhtä ahkerasti kuin tätä täältä löytyvää. Paljon touhua ja tekemistä taas riitti. Lintubongaus on edelleen kotikäynnin ykkösharrastus. Freyja ja Thor alkoivat myös leikkiä paljon keskenään. Tätä ilmiötä ei ole ollut aiemmin havaittavissa. Yhdessä leikkiminen on jatkunut myös täällä kotona.
Apulaisinakin Freyja ja Thor ehtivät olla monessakin asiassa. Keriessäni lankaa vyyhdeiltä oli aina jompi kumpi auttamassa. Apua annetaan silloinkin kun sitä ei välttämättä tarvitsisi. Itse olen ainakin oppinut jo tämän piirteen noista kahdesta. Monelle muulle tuo asia ei ole vielä avautunut ihan täysin.
Olen viime aikoina hoitanut isovanhempieni terveydenhuoltopalveluja
koskevia asioita joko etänä täältä n. 200 km päästä tai paikan päällä
Pohjanmaalla. Olenko itse halunnut tähän rooliin? No en. Palveluiden karkaamista kävin jälleen katsomassa naapuripaikkakunnalla. Tällä kertaa seurasin sivusta kollegoideni työskentelyä vuodeosastolla. Jälleen mietin miten paljon loppujen lopuksi painoarvoa hoidon laatuun on sillä, että vaatimuksen / asian esittää joku samalla alalla toimiva. Tätä samaa asiaahan pohdin juhannuksena viimeksi. Olen toki onnellinen että esittämäni toiveet ovat toteutuneet isoäitini hoidon suhteen. Toteutuisipa hyvä hoito kaikkien potilaiden kohdalla...
Toinen
isoäitini kävi katsomassa kissoja pitkästä aikaa. Kun hän näki Thorin, joka on kyllä kasvanut,
huudahti "Voi, kun on laiha poika!". No, tiedä häntä. Kotiin tullessa
painoa oli tullut parisataa grammaa lisää.
Paluumatka meni täydessä eläinvaunussa. Meidän kanssa matkusti hieman yli 3 kk vanha cremen värinen pitkäkarvainen kotikissapoika omistajiensa kanssa. Kerrassaan ihastuttava kisuvauva. Kovin hän vaan oli pieni ikäisekseen. Syykin siihen selvisi. Emo oli hyljännyt ainoan pentunsa 4 viikon yhteiselon jälkeen. Kerroin omistajille, joille kissa oli ensimmäinen laatuaan, muutamia ruoka- ja lisäravinnesuosituksia mitä olisi nyt hyvä antaa. Toivottavasti kisupojan kasvu saa kunnon pyrähdyksen.
Tampereen rautatieasemalla jouduimme ensimmäistä kertaa odottamaan ja jonottamaan taksia. Hiljaa mielessäni toivoin kaiken ruuhkan keskellä, että olisipa edes Volvo. No, eipä aikaakaan kun meitä tuli noutamaan Volvo. Taksimatkoilla tulee jostain kumman syystä puhuttua aina kissoista. Monenlaisia kissaihmisiä on tullut tavattua. Tällä kertaa kuskinamme ollut nuori mies heti kysyi mitä kissoja minulla oli. Hän kertoi äitinsä kasvattaneen jo toistakymmentä vuotta maine cooneja. Hänellä itselläänkin oli maine coon uros kotona. Meinasin pompata parikymmentä senttiä penkistä ylös, kun kuski kertoi kissansa ulkoilevan vapaasti.
Freyja oli kovin väsynyt hurjista lomapäivistä ja nukkuikin illan selällään sohvalla. Thor puolestaan uinui raapimapuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti