Matkassa osa 1

Vuoden ensimmäinen kissanäyttely oli pari viikkoa takaperin. Sinne lähdin yksin. Freyja ja Thor menivät hoitoon ystäväni luokse. Hyvillä mielin lähdin kokeilemaan uutta aluevaltausta, millaista olisi olla assistentti. Junassa oli taas oma tunnelmansa, kun en matkustanut lemmikkiosastossa. Minun pitää ilmeisesti alkaa hyväksyä se tosiasia, että tuntemattomat miehet saavat puhua tuntemattomalle naiselle mitä sylki suuhun tuo. Vai onko minusta tullut niin epäasosiaalinen etten ymmärrä nykyistä small talkia. Lemmikkivaunussa matkustaessa on se hyvä puoli, ettei välttämättä tarvitse kommunikoida kenenkään kanssa - paitsi Freyjan. 

Pornaisissa sain lämpimän vastaanoton kuudelta kissalta. Ilta saapui nopeasti ja unikaverikseni sain 9 kg Brella-rouvan. Jossain vaiheessa yötä heräsin ja ihmettelin kun jostain kuului kahinaa. Hämärässä huoneessa tunnustelin kädelläni lattiaa ja tunsin jonkun karvaisen ja pehmeän otuksen pyörivän lattialla. Brellahan se siinä touhasi. Ihmettelin hetken, oliko hän hakenut jostain pesän jossa nyt pyöri, mutta hetken kuluttua tajusin Brellan mönkivän college-housujeni sisällä. Hyvä siellä vissiin oli olla, kun Brella kovaan ääneen kehräsi pitkän tovin. Bjarki ja Dusty nukkuivat ympäröivissä raapimapuissa. Kolme muuta tyttöä nukkuivat jossain muualla. Aamulla aikaisin lähdimme -28'c pakkasen saattelemana kohti Lahtea. Vihdoinkin oli t-paitakelit ohi.

Paljon kuulin ihmettelyä miksi en ottanut omia riiviöitä mukaan. Jos nyt opettelisi uudet asiat yksi kerrallaan. Lauantaina olin assistenttina ranskalaisella Yan Roca-Folchilla. Hänellä oli arvosteltavana ainoastaan kategoriaan III kissoja. Tuli siis tutustuttua liutaan lyhytkarvarotuja. Herra tuomari kyllä ensin tuumasi minut nähdessään, ettei tänään arvostella yhtään punaisia. Työtahti oli nopea ja olimme valmiina ensimmäinenä. Ottaen huomioon, että odotimme reippaat puoli tuntia yhtä kissaa arvosteluun, useista kuulutuksista huolimatta. Tuomari päätti odottelun jälkeen, että pistämme pillit pussiin. Se oli hänen päätöksensä ja minulla ei siihen sananvaltaa ollut. Kyllähän se kaivattu kissakin ilmestyi paikalle, mutta liian myöhään. Kiitokseksi sain ranskalaista suklaata ja parfyymia. Kerta se on ensimmäinenkin, kun mieheltä tuollaisia saan. Ja sain myös ensimmäisen sertini. Pianhan meillä koko perhe kerää sertejä, kunhan Thor tuosta siirtyy isojen poikien luokkaan. Päivä meni vilauksessa. Paneelissa kannoin mm. erittäin suurta kastraattiuros maine coonia.

Sunnuntaina minulta kyseltiin säikähdinkö eilistä kovin pahasti. Edellisen illan tuomari-illallisella oli puhuttu punatukkaisesta assistentista ja luultavasti myös arvostelematta jääneestä kissasta oli riittänyt puhetta. En nyt ihan odottanut, että tällä tavalla nämä hommat olisivat alkaneet. Sunnuntain avustin italialaista Christiano Federico Sandonia. Hänellä oli arvosteltavana ainoastaan kategoriaan II kissoja ja ilokseni edes yksi metsäkissoja väriryhmä, väriryhmä VI. Useita tuttuja kissoja oli arvosteltavana ja uusia tuttavuuksia myös. Iltapäivällä paneelissa kannoin erästä tuttua metsäkissaa, nimittäin Bjarkia. Aluksi Bjarki hieman murisi, mitä tapaa tehdä aina, mutta hoksasi sitten, että siinä olikin tuttu nainen. Myöhemmin kannoin hieman yli 3 kk ikäistä metsäkissatyttöä joka oli oikein herttainen tapaus. Hänen kanssaan jännäsimme lopuksi tasatilannetta. Kisutytön voitto oli hyvin lähellä. Sertini perusteella siviilisääty muuttui kertaheitolla rouvaksi. Tämäkös aiheutti itse kussakin hilpeyttä. Tapahtumarikkaasta viikonlopusta jäi hyvä mieli, vaikka juna olikin myöhässä.

Tampereelle päästyäni lähdin hakemaan karvakaksikkoa kotiin. Puhelimen välityksellä olin aistivinani että jotain oli tapahtunut, mutta tästä ei minulle vielä oltu mainittu. Annoin muutaman neuvon mm. kaikkien pikkutavaroiden, johtojen jne. piilottamisesta, koska Freyja ja Thor ovat tehokaksikko löytämään kaikenlaista. Olisi myös ollut toivottavaa, että antamiani vinkkejä olisi noudatettu. Paljon nuo lapsukaiset olivat ehtineet tehdä. Thor oli kokeillut kynsien teroitusta hoitopaikan sohvaan. Muutama lanka hieman repsotti. Thor repii täällä kotona myös sohvaa edelleen. Jälki olisi voinut tietysti olla pahempaakin. Onneksi on kotivakuutus. Thorin työnjäljen nähtyään talouden isäntä oli saanut kuulemma pahan raivarin. Täällä kun ei kissoille huudeta. Kotiin päästyä olikin sitten ns. paskan maku suussa ja verenpaine korkealla. Tarina ei kerro mitä muuta on tapahtunut. Sen olen huomannut, että sillä mitä en ole itse ollut näkemässä ja kuulemassa on kuitenkin ollut vaikutusta Freyjaan ja Thoriin.