Hiljaiset tienoot

Vuosi sitten Freyja muutti Tampereelle. Tänään matkasimme taas Tampereelle - oli Thorkin mukana. Mutta mennäänpä muutama päivä ajassa taakse päin.

Freyja ja Thor lähtivät isäni matkassa kohti Pohjanmaata maanantaina. Sitä ennen karvakaksikko tuli punnittua kalavaa'alla, kun henkilövaaka ja talousvaaka näyttävät ihan omiaan. Kissa paperikassiin (niinhän nuo muutenkin niissä hengailevat) ja kassi koukkuun. Freyjalle näytti 4,2 kg ja Thorille 3,9 kg ja nämä eivät ole mitään kalajuttuja.

Viimeimmällä hotellireissulla Thorilla alkoi pesuallasvillitys. Pesuallasta on nyt testattu täällä kotona ja Pohjanmaalla. Hyvin vielä on mahtunut, mutta kuinka kauan?

Junaan ehdin hyvissä ajoin, jatkuvista ylitöistä huolimatta. Yksin matkustamisessa on se huono puoli, että nukahtaminen voi käydä kalliiksi. Tällä kertaa meni Parkanon ohitus tiedottomassa tilassa. Onneksi junavuoron päätepysäkki oli Seinäjoki. Kovin oli hiljaista isoolla kirkolla. Tunnin verran oli luppoaikaa ja kävin läheisessä ostoskeskuksessa. Kierroksella näin ehkä 10 ihmistä ja muutaman auton. Kovin kuollut kylä. Sama näky oli kotiin menessä. Loppumatka linja-autokyydityksestä oli ruhtinaallista. Istuin yksin kyydittävänä. Kotikaupunki oli kovin hiljainen myös seuraavana päivänä, kun kylillä pyörähdin. Kotipaikkakuntani palvelut ovat huonontuneet vuosi vuodelta ja tuleva kuntauudistus ei tule viemään niitä yhtään parempaan suuntaan. Eipä sillä että täällä isossa kaupungissa asiat toimisivat sen paremmin...

Freyjan oli ollut ilmeisesti minua ikävä, kun oli nukkunut sängyssäni ja odottanut pitkän tovin eteisessä. Syliin oli kova kiire ja asiaa riitti, kun pääsin perille. Freyjasta tulee todella hellyydenkipeä ja sosiaalinen Pohjanmaalla, mutta kotona on oma etäinen itsensä. Mistä lie johtuu... Thor kulki isäni perässä ja seurasi tarkkaan mm. kodinelektroniikan asennusta. Ilmeisesti kissapoikakin tarvitsee miehen mallia, vaikka minä teenkin ns. miesten ja naisten työt. Pitäisiköhän Thorin kanssa ruveta rakentamaan pienoismalleja. Lopputulos voisi olla veikeä.

Kolme norjalaista.

Lintubongausta molemmat harrastivat oikein urakalla. Tekemistä riitti ikkunoiden äärellä, kun piti taas päivystää fasaaneja ja pikkulintuja. Aktiviteetteja riitti molemmille muutenkin, kun jatkuvasti oli joku leikittämässä. Minä puolestani hoidin yhdistysasioita, reippailin koiran kanssa peltoja halkovalla hiekkatiellä ja saunoin antaumuksella, viime kerrasta kun on jo aikaa.

Kotimatkalle lähtemisen kanssa tuli hoppu, itsestäni riippumattomista syistä. Pelkäsin pahoin, että myöhästymme junasta, mutta juna ei vielä ollut ehtinyt asemalle. Juna oli hyvinkin täynnä enkä muistanut, etteivät Clipper 3:t mahdu pituudeltaan Pendolinon käytävää pitkin. Inter Cityssä mitoitusongelmaa ei ole. Tuli siinä muutama venäläinen häädettyä ison kuorman kanssa ja lemmikkivaunussa iso kultainennoutaja omistajineen joutui siirtymään toiselle paikalle. Tampereelle päästyämme saimme kun saimmekin nostoapua pois junasta. Avustanut mieshenkilö kallisti tosin kärryjen pohjaa liikaa ja niin olivat kissat kumollaan bokseissa. Thorhan siitä mielensä pahoitti ja oli kovin vihaisen näköinen. Taksitolpalle mennessämme kuski mulkaisi pahasti nähdessään kissakuorman eikä puhunut sanaakaan. Mietin matkalla oliko kissa vienyt miehen kielen. Puhetta alkoi tulla, kun olin lyönyt rahat käteen. Kerrassaan kaikenkirjavaa asiakaspalvelua taas nähty. Taas tuli testattua myös eri merkkisten autojen sisätilojen leveyksiä. Autokauppaan jos joskus menen, niin otan pari kantoboksia mittatikuksi.