Freyja

Tiistaina pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin kissanhakureissulle. Bussi oli tietenkin tupaten täynnä aamu kahdeksalta. Olen aina ollut aikainen lintu, joten nytkin olin melkein tuntia ennen junan lähtöä asemalla. Lähdin vähän ennen junan oletettua saapumisaikaa kohti laituria. Hello Kitty -fleecekankaasta tehty suoja ihmetytti kanssaihmisiä - mm. kansanedustaja Harri Jaskari katsoi ihmeessään kantoboxia, kun käveli ohitseni. Juna oli noin vartin myöhässä, joten ylimääräistä seisoskelua junalaiturilla tuli. Toimettomana ei kuitenkaan tarvinnut olla. Vanhempi rouvashenkilö oli kovin hämillään mihinkä päähän laituria hänen junanvaununsa olisi tulossa. Rouva ei ollut yhtä kokenut junatravelleri kuin allekirjoittanut, joten annoin seikkaperäisen selvityksen mistä oikean vaunun arvioidun saapumiskohdan voisi katsoa. Hetken kuluttua keski-ikäinen mies tuli kyselemään onko minulla kissa kantoboxissa. No ei vielä ollut. Kertoi olevansa kissaihmisiä ja yksi Kisun perustajajäsenistä. Hän oli kuulemma bongannut minut jo bussissa.

Lähes koko matkan sain istua yksin eläinvaunussa. Naiskonduktöörin kanssa juttelimme pitkän aikaa kissoista. Siitä seurasi se, että hän meinasi myöhästyä seuraavalta kuulutukselta! Määränpäähän saavuin jotakuinkin aikataulun mukaisesti. Muutaman tunnin pituiseen kasvattajakotikäyntiin mahtui leikkiä, syömistä, papereiden läpikäyntiä ja tietenkin isot kissat kävivät testaamassa onko lähes jo antiikkinen kuljetusboxi hyväksyttävä pennun kuljetukseen.

 Freyja tutkii uusia hajuja isoäidin turvatessa tilanteen.

  

Kotimatka meni seurustellessa. Silittelin Freyjaa häkin oven rei'istä Seinäjoelle asti. Jos satuin ottamaan käteni pois, ei mennyt kauaa kun toinen tai molemmat etutassut tulivat rei'istä läpi ja kutsuhuudot alkoivat. Totesin, että meille molemmille helpompaa olisi, että jatkaisin rapsuttelua koko matkan. Freyja pyysi myös apua konnarinaiselta (eri täti kuin menomatkalla), jotta voisiko tämä päästää hänet pois täältä pienestä laatikosta.

Itselläni oli edelleen epätodellinen olo, että onko tämä tosiaankin totta. Viime vuosina kun en juuri ole ollut saantipuolella vaan monenlaisia menetyksiä olen joutunut kokemaan ja tulen kokemaan. Näinkin suuren asian onnistuminen tuntui ja tuntuu edelleen ihmeeltä. Myös pientä epävarmuuttakin koin, koska viimeksi kun elin kissanpentuaikaa n. 19 vuotta sitten. Mieleeni myös palasivat muistot niistä ajoista, kun olin joutunut luopumaan edellisestä rakkaudesta. Itkukin siinä meinasi päästä. Tämän ohikiitävän tunnemylleryksen jälkeen olo oli muuttunut varmaksi ja luottavaiseksi. Meillä tulisi sujumaan kaikki hyvin.

Seinäjokea ennen Freyja nukahti ja sain hetkeksi käteni pois boxin puolelta. Ei mennyt kuin 10 sek. kun kuului "pim" ja alkoi kuulutus. Se oli sitten sitä paljon se. Nukutusyritys jatkui. Parkanon jälkeen Freyja kuitenkin alkoi rauhoittua ja tyytyi vain katselemaan mitä ympäristössä tapahtuu. Tampereelle kun pääsimme, muutama vinkaisu kuului asematunnelissa - varmasti hämmennystä aiheutti ulkopuolelta kuuluvat äänet. Halusin kotiintulosta mahdollisimman helpon meille molemmille, joten hyppäsin taksiin ja lähdimme kohti Herwoodin metsiä. Nostin suojakankaan ylös ja muutaman vinkaisun jälkeen neiti hiljeni. Käyttämämme taksi oli Volvo, joten saattoi olla, että auton hurina oli sen verran tutun kuuloista, ettei mitään hätää ollut. Taksimies oli hyvin innoissaan pienestä kyydittävästä. Kyseli monenlaista ja minähän suu vaahdossa sitten selitin ummet ja lammet!

Freyjalla riitti tutkimista. Ruokakin maistui, hiekkalaatikkolla tuli käytyä ja sylissä tämä neiti tykkäsi olla. Makasimme sohvalla - molemmat pitkin pituuttamme. Suosikkileluksi tähän mennessä on osoittautunut pieni helisevä pallo, jossa on kissanminttua sisällä. Freyja kuljetteli sitä pitkin asuntoa ja lopuksi vei sen makuuhuoneeseen. Sen huomion tein, että makuuhuoneessa ollessaan yksin hän huuteli kavereita, mutta ei muutoin.

  

Olin valmistautunut siihen, että yö menee valvoessa. Mutta olin väärässä. Meillä on nukuttu koko yö! Muutamia kertoja heräsin, kun Freyja vingahti. Tilanne kuitenkin rauhoittui aina silityksin. Jossain vaiheessa neiti kävi hakemassa aiemmin mainitun pallon sänkyyn ja leikki hetken. Uni kuitenkin vei voiton. Aamulla heräsin jutteluun ja kehräykseen. Ruoka maistui, kun laitoin ruokalautasen toiseen paikkaan kuin keittiöön. Kuivamuona ei oikein ole suoraan kupista maittanut, mutta lattialta kyllä. Noh, kyllähän tämäkin tästä lähtee sujumaan.

Aamuleikit on leikitty ja nyt Freyja nukkuu sohvan käsinojalla. Jokainen uusi juttu minkä hän uskaltaa tehdä tai käydä haistamassa tuntuu minusta suurelta voitolta. Vietän tässä neljän päivän pituiset vapaat ja vieraitakin on tulossa katsomaan miltä norjalainen metsäkissa näyttää. Itselläni on oikein hyvä olla nyt.