Eläinkavereita

Kuten aiemmin mainittua, ilman rapsuteltavia ei tarvinnut lomareissullakaan olla. Kaikki halukkaat pääsivät myös harjattavaksi, kovin suurta suosiota se ei koirien suunnasta saanut, mutta jotain sentään. Karvaa kerääntyi ihan mukavan kokoiset pallot molempina iltoina. 

Poppoon juniori, Ainu, on iso suomenlapinkoiratyttö. Energiaa tällä tytöllä riittää, mutta onneksi on leikkikavereita ja lääniä mihin purkaa kaikki.

 

Ainun äiti Usma, on koiruliineista vanhin. Usma osaa jekuttaa kavereitaan ja käy paimentamassa ovesta karanneet kissat takaisin sisälle. Paimennusvietti on Usmassa hyvin vahvassa.

 

 

 

Seita on Usmaa hieman nuorempi. Seitassa riittää ääntä varsinkin silloin kun muita koiria menee ohi. Seitassa riittää myös energiaa ja sylikoirakin kovasti tahtoisi olla. Pentuna Seita näytti reippaasti vaaleamman värityksensä vuoksi ihan jääkarhulta.

Kaikki koiruudet ovat täysin omia persooniaan ja toimeliasta seuraa. Vastaanotto iloisuudellaan on taattu vieraalle kuin vieraalle. Kaikki kolme suorittivat molempina aamuina aamuherätyksen. Suomenlapinkoira on ehdoton suosikki koiraroduista loistavan luonteensa vuoksi. Ja ovat myös alkukantainen rotu ja varsin hyvän näköisiäkin vielä!

Kissaväestä nuorin on Muska. Muskan veli Tosca (kuva parin vuoden takaa) asuu Vimpelissä. Muska tykkää jutella ja rakastaa tomaatteja ja kaikkea villaista. Muska kävi harjattavana molempina päivinä, mutta sen verran tiheää, että homma jäi vähän puolimoosiin. Omat kissat ovat aika nakupellejä pitkäkarvaisten kotikissojen karvanmäärään verrattuna.

Mimmi on täpäkkä tapaus. Varsin itsellinen ja omien teidensä kulkija. Ulkomaailma kovasti Mimmiä kiehtoo. Olin jokseenkin yllättynyt, kun Mimmi nukkui kanssani toisena yönä. Mimmi on yksi haastavimmista kuvauskohteista värinsä vuoksi.

Mimmin veli, Vinski on iso poika. Painoa on kertynyt jotakuinkin 8 kg. Luonteeltaan Vinski on oikein hellyyttävä. Vieraista Vinski ei juurikaan perusta, mutta allekirjoittaneen kanssa on ollut hyvää pataa aina. Viime käynnilläni Vinski juoksi joka välissä perässäni. Tällä kertaa riitti puskeminen ja leipominen sylissä. En osaa sanoa mitä leipomuksia mahtoi valmistua, mutta toivottavasti hyvää oli! Vinski on myös kova poika saunomaan. Vinski oli unikaverinani ensimmäisen yön.

Piisku-poika. Pitkään tässä mietin mitä hänestä kertoisin, koska kerrottavaa riittäisi. Piisku on aina ollut läsnä, kun olen ollut kyläilemässä. Toista Kultapiiskun kaltaista tuskin tulen tapaamaan koskaan. Kuten kuvasta näkyy, kokoa ja karvaa riittää - 11 kg tiukkaa tavaraa. Piisku tykkää myös pusutella kovasti ja on hoitanut kaikki itseään nuoremmat. Molempina iltoina Piisku oli vahtimassa untani tai ainakin varmistamassa, että nukahdan. Alkuyöstä molemmat pojat tulivat kavereikseni sänkyyn. Meinasi olla vähän ahdasta...

Vanha neiti, Villiminttu. Hän siirtyi hiirestämishommista sisäkissaksi muuton myötä. Hyvin itsellinen neito hänkin. Ikä on jonkin verran pehmentänyt luonteen särmää, mutta silti havaittavissa on sama täpäkkä tapaus kuin ennen.

Harmittaa, kun näitä kavereita näkee kerran vuodessa, mutta onneksi yhteydenpito toimii ja kuviakin löytyy mitä katsella ja muistella.