Yksin

Takana on hyvin tapahtumarikas ja kaaottinen viikko. Koiteltu on monella tavalla. Mukaan mahtuu itkua ja naurua. Kun omat keinot ja yrittäminen ei enää riitä, on käännyttävä toisen ihmisen puoleen. Loppuviikko toi mukanaan muutaman mukavan asian. Freyja ja Thor vein perjantaina hoitoon työkaverini luo, koska olisin pitkälti viikonlopun menossa enkä halunnut jättää karvalapsia niin pitkäksi aikaa yksin. Majakka ja perävaunu tutkivat uutta paikkaa innoissaan. Freyja kyllä tunnisti huuhollin, kun on siellä aiemminkin ollut. Kissojen hoitoon viemisen jälkeen kävin kotona pyörtämässä ja suuntasin kohti Tampere-taloa Johanna Kurkelan konserttiin. Positiivista oli keikan akustispainotteisuus perkussioineen ja selloineen. Apocalyptican keikka on mahtanut kuulostaa hyvältä. Silloin jätin menemättä korkean hinnan takia. Vaikka olihan tuonnekin hintahaitari 30-130 €. Jonkin verran hymyilytti basisti-sellisti, jolla oli jalassaan villasukat. Täällä kotona oli hiljaista, kun saavuin. Siitä on jo aikaa, kun olen viimeksi ollut yksin kotona. Onneksi olen aina osannut olla yksin ja osaan nauttia yksinäisyydestä. Tunnen ihmisiä, jotka eivät osaa tai kykene olemaan hetkeäkään yksin. Mutta luulenpa että meistä jokainen tarvitsee joskus hetken olla yksin. Perjantaina eräs mummo totesi, kun olin tekemässä lähtöä "Mies on tehny ruoan sitte valmiiksi kun meet kotiin?" Kerroin, ettei kotona ole ketään tekemässä ruokaa. Mummo oli jo tyrmistynyt ja tokaisi "Sitte pitää kiireesti hommata semmonen." Moiset kysymykset ovat joka viikkoisia. Sen olen huomannut, että asia huolettaa enemmän muita kuin itseäni.

Käväisin kotona nukkumassa ja lauantaina suuntasin Pohjanmaalle. Ensimmäistä kertaa kotimaassa jouduin ostamaan 1. luokan lipun. Ensimmäisen kerran matkustin 1. luokassa Ruotsissa. Noh, nyt tuli ainakin verrattua palvelujen taso. SJ (Statens Järnvägar) vei tämän erän kyllä 6-2. Ruotsissa 1. luokassa oli tarjoilija ja leveämmät penkit. Kotonapäin vein koiran ensimmäisenä lenkille. Kuntoutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, mutta hirvimetsälle lähtemisestä on tällä kaudella turha haaveilla ja taisi neiti sen itsekin tietää, koska ei ole sanonut isälle sanaakaan niinä aamuina, kun autoon on pakattu metsästyskamppeita. Saunassa hädin tuski ehti kunnon löylyjä ottaa, kun piti lähteä Dagsmarkiin juhliin. Sukulaisten kanssa ei juurikaan ehtiny kuulumisia kovin hyvin vaihtaa, kun pian jo piti lähteä pois. Tein myös sellaisen huomion, että viimeksi on tullut oltua samassa tilassa niin monen palomiehen kanssa silloin kun mökkimme ulkohuussi paloi. Sukulaiset kyllä utelivat kissat olin laittanut. Juhlapaikalla ei oltu unohdettu kissaihmisiä, kun seinällä komeili suuri metsän kissa. Komeat korvatupsut olivat hänellä.

Kotimatkalla matkaseuranani oli kotiinsa Helsinkiin menevä äiti kahden kurittoman poikalapsensa kanssa. Sain minäkin oman osani syljestä ja muusta. Pojilla riitti hauskaa ja äiti oli ihan kädetön suoraan sanottuna. Oli myös mielenkiintoista kuulla äidin suusta "Kyllä mekin ollaan landepaukkuja kun asutaan Viikissä". Mennyt viikko on muutenkin kiristänyt hyvin pitkää pinnaani reippaasti, mutta sain hillittyä itseni enkä avautunut äidille ja pojille. Junan saapuessa asemalle takanani seisovalla mummolla taisi olla kiire, kun hän työnsi minut pois junasta, kun olin saanut oven auki. Kävellessäni rautatieaseman bussipysäkille päätin, että en enää koskaan matkusta yleisinä loma-aikoina mihinkään. Ja jos sellaista täytyy tehdä, niin pitää olla erittäin painavat perusteelle moiselle liikahdukselle. Jotain hyvää sentään oli luvassa. Thor ja Freyja eivät ensiksi hoksanneet, että olin tullut paikalle, mutta pian molemmat olivat jo nukkumassa vieressä. Kahvipöydässä Freyja nukkui kerällä viereisellä tuolilla ja Thor jaloissa. Lapset olivat osanneet käyttäytyä ja kaikki muutenkin hyvin. Thorin vatsa vaan ei ota tasaantuakseen. Riittämättömyyden tunne on ollut ja on suuri. Thor on kyllä kasvanut kokoa, mutta paino on lähtenyt laskuun tai oikeastaan niin meillä kaikilla. Freyja kasvaa "vaihteeksi" pituutta. Molemmat nukkuvat nyt. Freyja raapimispuussa ja Thor sylissäni. Ensi viikolla menemme Thorin kanssa lääkäriin, jotta masu saataisiin paranemaan ja murheiden reppua kevennettyä. Seuraava matka jolle lähden yksin tulee ennemmin tai myöhemmin.