Freyja 1 vuosi!

Toisen tuntemaan oppiminen vie aikaa. Päiviä, kuukausia, jopa vuosia. Menneen 9 kk aikana olen joten kuten päässyt kuitenkin Freyjam sielunelämään sisälle. Vai pitäisikö sanoa, osaksi. Jos Freyjaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi utelias. Toinen kuvaava sana olisi luotettava. Luottamaan olen oppinut vasta pari kuukautta sitten. Tai lähinnä ongelma on ollut oman itseni kanssa. Freyja on ollut koko ajan varma ja luotettava, mutta että uskoisin asian laidan olevan niin, on ollut työn takana. On jotenkin uskomatonta, miten eläin voi toimia järkevällä tavalla tilanteissa joissa voisi sen olettaa toimivan vaistojensa mukaan. 

Freyja ymmärtää myös puhetta. Tai vaihtoehtoisesti kuvittelen hänen ymmärtävän. Hyvä esimerkki oli kun matkasimme kohti Seinäjoen asemaa. Freyja seisoi ensin viereisellä penkillä junassa ja sen jälkeen nousi kolmella tassulla ikkunalaudalle ja katseli pihalle. Kehotin neitiä tulemaan alas ikkunalta, koska se olisi hänelle liian kapea. Tämä kommentti herätti kanssamatkustajien huomion ja saimme kovin paljon katseita. Freyja katsahti minuun ja katsoi vielä hetken ulos ikkunasta ja tuli sitten takaisin makaamaan viereiselle penkille. Sanat, kuten harjataanko? ja parveke ovat tunnettuja. Freyja on myös loistava sopeutumaan uusiin tilanteisiin ja asioihin. Hän myös tietää tietyt rutiinit mitä tehdään ja milloin. Mm. lääkkeenanto on erittäin helppoa, nestemäisessä muodossa ainakin. Ruisku suun lähelle ja Freyja aloittaa nieleskelyn automaattisesti. Kissasta ei edes tarvitse pitää kiinni. Junamatkustamisesta olenkin aiemmin kertonut esimerkkejä ja yksi ehkä huvittavin seikka on se, että jos kanssamatkustajana on koira, joka sattuu haukahtamaan - minä säikähdän, Freyja ei tai sitten säikähtää minun säikähtämistäni. Juna on myös niitä harvoja paikkoja missä Freyjalle iskee puheripuli. Onhan se ihan hyvä, että jossain uskaltaa purkaa tuntojaan, ettei tarvitse pantata juttuja itsellään.

Freyja on selkeästi vain yhden ihmisen kissa - tai ainakin sellaisen, joka viettää hänen kanssaan paljon aikaa. Freyja ei liiemmin anna muiden silittää tai koskea. Muut kissat ovat mielenkiintoisia kavereita - paitsi urokset. Niille pitää murista ja näyttää hurjaa luontoaan ja komentaa miesväki ruotuun (Toim. huom. Ei Thorille, koska Thor on kaveri.). En nyt sitten osaa sanoa kummallako on ollut myötävaikutusta asiaan - Freyjalla minuun vai toisinpäin. Kaikki kivat asiat Freyja ilmaisee heilauttamalla häntäänsä hitaasti puolelta toisella isossa kaaressa. Uuden/toisen ihmisen hyväksymisen Freyja ilmaisee taittamalla hieman häntäänsä keskeltä karrelle ja ohimennen huitaisee hännällään vastapuolta. Pitkä häntä on myös apuvälineenä asioihin tutustumisessa. Häntä taipuu aina esineen muodon mukaan. Onhan se kissoilla yksi tuntemisen apuväline tuntokarvojen lisäksi. Sellainen on tämä lemmikkikissani.

Freyjan suosikkiharrastuksia on kärpästen/ötököiden jahtaaminen. Tämä ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi aiemmista postauksista. Valojen perässä juokseminen on myös jännittävää. Syömisasiat ovat edelleen vähän konstikkaita... Märkäruoka maistuu nykyään paremmin, mutta ruoka pitää saada syödä rauhassa. Vielä toistaiseksi syömisjärjestelyt ovat onnistuneet, kun Freyja syö pöydän päällä ja Thor pöydän alla. Thor on sitä mieltä, että Freyjan kupissa on parempaa ruokaa - vaikka olisikin samaa - ja tunkee päänsä Freyjan kupille. Freyja puolestaan luovuttaa ja lähtee pois eikä koske enää sen jälkeen ruokaansa. Suosikkiruokia tällä hetkellä ovat RC:n Intense Beauty, Sheba ja Gourmet. Kalkkuna ja kana maistuvat joskus. Freyja aloitti vaihteeksi myös pituuskasvuvaiheen. Paino on seilannut 3,6 - 3,9 kg välillä tässä lähiviikkoina.

Aikuistuminen tuli Freyjalle aika äkkiä. Oli ihan selvästi nähtävissä millainen shokki se hänelle oli. Hän ei enää ollutkaan pieni vauva - ainakaan omasta mielestään. Nykyisin Freyja seuraa sivusta mitä Thor touhuaa. Itse osallistuu harvemmin tai oikeastaan silloin kun Thor ei ole näkemässä. Huiskat ja kilisevä pallo ovat edelleen suosikkileluja. Freyja pitää hyvää huolta Thorista ja Thor on oppinutkin asioita Freyjalta. Menoa ja melskettä riittää, kun kaksikko juoksee minkä jaloistaan pääsevät. Vasta muutama viikko sitten Freyja tuli nukkumaan minun ja Thorin seuraksi sänkyyn ja on tullut herättämään minut aamuisin. Voisi siis sanoa, että paluu normaaliin elämään on alkamassa. Onneksi.

 

Syntymäpäiväonnittelut Telle, Manna, Pippi ja Riku!